Terveiseni sille ihmiselle, joka keksi bussin digitaalisen pysäkkinäytön

sherlock_thank_you.gif

Kommentit (16)
  1. Olen ollut ajassa jäljessä ikuisuuden, ja sain ensimmäisen älypuhelimeni pari kuukautta sitten. Siihen asti tihrustin usein pysäkkien nimiä, joita ei pimeässä ja nopeasti ohi liikkuvassa bussissa kyllä useinkaan näe tai ehdi lukea. Minulla oli muistivihko, johon ennen matkaa kirjoitin paperille ohjeita itselleni: ”kun tulee liikenneympyrä, siitä kääntyy kerran vielä oikealle, sitten vasemmalle, paina tässä nappia HETI!” Kiva siellä bussissa muka salaa hihojen suojissa luntata siitä muistivihosta, mites tää nyt menikään…

    Mutta. Olin tavannut juuri uuden poikaystäväni ja olin menossa hänen luokseen muistaakseni toista tai kolmatta kertaa. Vakuuttelin osaavani matkan, vaikka poikaystäväni asui Espoossa ja siellä olin käynyt aikaisemmin vain juuri nuo mainitsemani pari kertaa (juu, asuin Helsingissä kolme vuotta ennen kuin kävin elämäni ensimmäistä kertaa Espoossa). Minulla oli sattumoisin muutakin asiaa Espooseen, joten jäin eri pysäkillä pois kuin edellisellä kerralla. Tämähän aiheutti kamalasti stressiä jo etukäteen, joten keksin loistavan idean! Otin kamerani ja valokuvasin sillä tietokoneen näytöltä koko tarvittavan kävelymatkani! Kuvia tietysti piti ottaa useampi, jotta kartasta sai tarpeeksi suuria kuvia ja täten jotain selvääkin. Vaikka jouduin pienoisen hämmennyksen valtaan aina, kun piti vaihtaa kuvaa ja olinkin ”kartalla” ihan eri kohdassa, pääsin perille ilman yhtään avunpyyntösoittoa! Innoissani kerroin ovelasta keksinnöstä tuoreelle poikaystävälle, joka kommentoi: ”mitä jos ei kerrota tästä kenellekään…” Sori, kerroin!

    1. Awwww mitä pre-älypuhelinkauden keinoja! Muistilaput on olleet itselläkin käytössä (edelleen saatan puhelimeen muistioon tallentaa sanallisia ohjeita, kun ne tuntuu joskus paremmilta kuin kartat) mutta tuo kamerajuttu oli jo next level. Mä vaan piirtelin paperille karttoja, enkä kyllä saanut niistä enää mitään selvää sitten tositilanteessa.

  2. Joo se on vähän arpapeliä mitä kaikkea se kuski tietää. Asuessani ekaa vuotta Helsingissä olin menossa kaverin luokse Pohjois-Haagaan ekaa kertaa iltapimeällä. Kaveri oli kertonut pysäkin nimen missä pitää jäädä pois ja jotain tuntomerkkejä paikasta. Kysyin kuskilta että voisiko hän sanoa minulle milloin pysäkki on kohdalla jos istun hänen lähellään. Kuski vaan kohautteli olkiaan. Menin sitten istumaan keskiovien kohdalle ja jonkin matkaa matkustettuani pois kyydistä jäi nainen joka sanoi kuulleensa keskusteluni kuskin kanssa, ja sanoi että pysäkkini olisi kolmas pysäkki hänen pysäkkinsä jälkeen. Olin todella kiitollinen tälle ventovieraalle naiselle!

    Tarinan opetus: yleensä ne matkustajat tuntee pysäkit ja reitit kuskia paremmin, ainakin ne jotka reittiä päivittäin käyttävät. Eikä Helsingissä tarvitse pelätä ihmisille puhumista, useimmiten oon apua kysyttäessä saanut (jos henkilö on vain osannut auttaa) ja joskus ilman kysymistäkin. Yleensä Helsinkiläiset tykkää auttaa tällaisia landepaukkuja 🙂 Ja nyt muutaman vuoden jälkeen musta on tullut sellainen stadilainen joka voi ihan pyytämättä avustaa eksynyttä matkailijaa jos sellaisen liikenteessä huomaan 🙂

    1. joo samoilla linjoilla bussikuskien tietämyksestä ja asiakaspalvelualttiudesta. kerran olin nousemassa rautatientorilla kahvi kädessä vantaan bussiin ja nuorehko kuski tokas lakonisesti, et ”ton kans et kyl tuu”, minkä jälkeen ovi sulkeutu edestäni salamannopeesti. siinä sit semihämmentyneenä hörppäsin kahvit parissa sekunnissa huiviin, jotta ehtisin vielä kyytiin. sisään mennessäni sit oli pakko mutista jotain tosta asiakaspalveluasenteesta. sit toinen juttu mikä ärsyttää bussikuskeissa jatkuvasti on se, et kun on noussut pysäkiltä sisään niin useet kuskit kaasuttaa hirveetä vauhtia menemään, vaikka ei oo ehtinyt poukkoilevassa bussissa istumaan. pari kertaa varsinkin vanhukset on joutuneet aika vaarallisiin tilanteisiin siinä keskivaiheilla. mut onneks on niitä ihania poikkeuksiakin, jotka aina peilistä varmistaa et kaikki on löytäneet paikkansa ennen ku matka jatkuu! <3

      1. Ei ne bussikuskit niitä sääntöjä ole laatineet. Kuski teki oikein kun huomautti juomastasi.

        En tykkää siitä miten bussikuskien asenteesta saa aina kuulla valitusta. Ne kaverit tekee todella stressaavaa ja kiireistä työtä. Ei varmaan naurata, kun siihen päälle heitetään vielä niskoittelevia nuoria ja vähemmän nuoria matkustajia. Jokainen matkustaja, jolle pitää huomattaa ruuasta/juomasta on lisää viivettä aikataulussa. Kannattaa myös muistaa että varsinkin ilta-aikaan liikkeellä on paljon idiootteja jotka eivät suostu maksamaan lippua vasta kuin pitkän suostuttelun jälkeen, sekä muunlaisia hankalia matkustjia, eikä kuski pysty erottamaan päältä päin millainen tapaus juuri sinä olet.

        Kiire selittää myös sen kaasuttamisen pysäkiltä lähtiessä. Toki vanhuksille pitää antaa hieman aikaa ottaa tukea tai etsiä paikkansa, ja niin yleensä tapahtuukin.

        Itseä harmittaa paljon enemmän aloittelevat, pehmeällä kaasujalalla varustetut kuskit, joiden takia missaan jatkoyhteyden ja olen suunnitellusta puoli tuntia myöhemmin perillä.

        1. ymmärrän pointtisi kyllä, mutta oon moneen otteeseen päässyt kahvikuppi (kannellinen) ihan näkyvästi kädessä bussiin ilman mutinoita. vaikka on sääntöjä, niin kyllä niitä voi vähän soveltaa tilanteen mukaan. kaikki tällaiset juomat ja ruoat on ilmeisesti joo kiellettyjä, mutta lähinnä mun hämmennys liittyi siihen todella töykeeseen asiakaspalveluun. toisaalta se tehos: sen koommin en oo kyl uskaltanu ottaa kahvia tai mitään muutakaan juomaa kyytiin 😀

          ja tosta on kyllä eri mieltä, et epäystävällistä kohtelua pitäs tolleen sietää. kyllä se ystävällinen asenne vaan auttaa kaikissa tilanteissa. ja jos näyttää siltä et ystävällinen kehotus ei tehoa, niin sitten tietty voi jo vähän komentaa, jotta pysytään aikataulussa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *