Alitajuisesti antibioottivastainen?

Jepjep.. Eli meillä sairastellaan, taas. Kipeenä ollaan oltu jatkuvalla syötöllä jo joulunalusviikosta asti. Sitkeitä pirulaisia noi pöpöt, kun eivät millään meinaa irottaa otettaan. 

Tähän saakka ollaan lääkekuureilta vältytty, koska on virusperäsiä olleet nuo meidän taudit, ja kotikonsteilla on menty eteenpäin. Tänään kuitenkin kuumotti tulehdus kummankin pojan korvia (ja lasten jatkuva kärttyisyys äidin) siihen malliin, että lääkäri ohjeisti meidät kotiin apteekin kautta.

 

No, mitä tekee äiti??

Käy kuuliaisesti apteekissa huutavien lasten kanssa ja suuntaa kotiin, tottakai.

Mutta kuitenkin… Kauheella tohinalla ruokaa ja lääkettä lapsille touhutessa muistu mieleen apteekkarin kehotus ravistaa pulloa kunnolla. Ravistin sitten kanssa, jopa niin perusteellisesti , että lasipurkki sisältöineen löytyi suloisena sekamelskana keittiön (kivilaatta)lattialta. Ei lääkettä nuoremmalle. Loistavaa!

 

Eääh…onkohan mun antibioottien ylitarjonnanvastaisuus jotenkin niin alitajuista, että torpedoin omatkin yritykseni lääkitä lapsiani ja päästä eron tästä tautikierteestä? 

 

 

Ps. Yksi soitto lääkärille onneks pelasti tällä kertaa ja nyt on uus lääkepullo kaapissa. Kiitos e-respepti.