”Äiti, Kakkaa!”

Niin, meillä on opittu jo jonkin verran puhumaan. Kommunikointi onnistuukin sanallisesti jo yllätävän hyvin. Yleensä hitaammalla käyn minä, kun en vaan voi ymmärtää kuinka paljon tuo lapsi jo osaa.

Ja kuten arvata saattaa: Pölötyksen lisäksi on lisääntynyt myös vaipattomat illat.

Potta on meillä ollut käytössä viime kesästä asti, jolloin poitsu oli n. 8kk ja viimeiset 4-5kk on aamu- ja iltapisut tehty onnistuneesti pottaan. Myös hoidossa on tuettu samaa linjaa ja niinpä sinne useimmiten päivänkin aikana onnistutaan tarpeet tekemään.

Tarkoituksena on ollut ensi kesänä jättää vaipat pois kokonaan ja koska nyt on jo mennyt hienosti, ollaan kotona oltu vaipatta muutamina iltoina. Itseasissa olen jopa onnistunut unohtamaan, että poika touhuilee omissa oloissaan pylly paljaana, sillä hän kyllä yleensä ilmoittaa hädästään.

Niin eilenkin. Olin täysin keskittynyt iltajumppaani olohuoneen maton tasolla, kun Poitsu yhtäkkiä alkoi huudella jotakin huoneestaan. ”Äiti, ekkaa” Kuvittelin hänen puhuvan rekastaan, kuten hän usein jutteleekin. -Ehkä kuomu oli irronnut, ajattelin ja jatkoin vatsalihasten tekoa.

Kohta pienet jalat kuitenkin tömisivät korvieni vieressä ja kuului napakka: ”Äiti, KAKKAA!” ja poika, selvästi ylpeänä, ojensi kädessään minulle pientä kakkakikkaretta.

Tottakai, hieman hämmentyneenä ja häntä kovasti kehuen, otin kikkareen käteeni etsien muita samanlaisia. Ja heti ylös noustuani huomasinkin poikaa seuraavan papanajonon. Niitä minä sitten keräsin ja vein pyttyyn pojan seuratessa ja selostaessa haltioituneena vieressä. ”Kakkaa, yttyyn”

Oli siinä naurussa pidättelemistä ja luulenpa pienen tarjoneen minulle paljon paremman treenin kuin olisin itse saanut aikaan! Elämän pieniä iloja ;)