Ihana iltasatu

Nyt sen aika on tullut.

Minäkin olen siis vihdoin vilpittömästi innostunut iltasadun lukemisesta. Poika on nimittäin jo tarpeeksi iso keskittyäkseen äidin lempparisatuun: Pikku karhu ei saa unta, kirjoittanut Martin Waddell ja kuvittanut Barbara Firth. Ehdoton suosikkini jo vuodesta 1990 (ja se näkyy myös kirjan kunnossa)!

Tätä aarretta olen varjellut jo kohta 25 vuotta..

Koskettava tarina pienestä karhunpojasta, joka pelkää pimeää, ja neuvokkaasta isosta karhusta (jostain syystä olen aina kuvitellut, että Iso Karhu on isä karhu..vaikka pojan mielestä se on kyllä äiti-karhu), joka saa kuin saakin Pikku Karhun rauhoittumaan. Ihana ja lämmin tarina kaiken arjen räiskinnän vastapainoksi.

Ja tosiaan, eilen sain syyn kaivaa taas kirjan esiin.

Illalla ennen nukkumaanmenoa leikkiessä yhtäkkiä Poitsu totesi, että hän on pienempi karhu ja äiti on iso karhu. Sitten leikkipainittiin ja muristiin hampaidenpesun lomassa. Kun Pikku Karhu meni sänkyyn odottamaan menin kaivamaan kaapeista tämän kirjan ja kaivauduin itsekin peiton alle. Ja ihme, Pikku Karhu kuunteli ensimmäistä kertaa aivan hiiskumatta ja tarkasti mitä tarinassa tapahtui aivan loppuun asti. Sadun loputtua hän painautui äidin kainaloon ja nukahti, yllättävän nopeasti. Itsekin nukuin makeammin kuin aikoihin.

Aina ei tarvitse olla uutta ja kiiltävää, joskus vanha ja rakastettu toimii paljon paremmin!