Kun edes SPF50 ei riitä
Lämpenevät Tukahduttavan kuumat ilmat, taivaalta porottava aurinko ja ympäristön vihreys saa varmasti useimmat pakahtumaan onnesta. Mahdollisuus vähentää vaatetta, saada väriä pintaan ja nauttia elämästä. Niin periaatteessa meilläkin ajatellaan (paitsi äiti, joka olisi oikein tyytyväinen viileämpiinkin päiviin), mutta pikanttina lisänä vähän huolestuneina. Meille kun tämä aika tarkoittaa myös suuria apteekki- ja vaatelaskuja, jotta sekä pienet että isot perheemme jäsenet olisivat turvassa.
Mikä olisikaan ihanampaa kuin kirmata pitkin maita ja mantuja vähissä vaatteissa -tai jos vain mahdollista, ilman rihman kiertämääkään? Ei ainakaan meidän Hulivilin mielestä mikään.
Mutta niin vain sekin ilo loppui lyhyeen viime kesänä. Ensimmäisten kuumien päivien uinti ja tuuletteluretkien jälkeen tuli ensin ihottumaa niskaan ja käsiin. Seuraavassa hetkessä ei pilkutonta kohtaa pojassa ollutkaan. Lääkärissä epäilivät ensin kuumetonta vauvarokkoa, vaikka se on TODELLA harvinainen oikeastaan olematon tauti. Kun näppylät eivät suinkaan rauhoittuneet vaan helottivat entistä punaisempina, alettiin miettiä ruokavaliota. Onko tullut jotain uutta?
-No jaa, tuoreita mansikoita. Mutta niitä on vedetty kyllä koko talvi pakkasesta. Hei! Poikahan nappas suklaata pöydästä joku päivä. Tulisko siitä?
Sitten katsottiin syömisiä, mutta ei. Sekään ei auttanut. Poika vaan helotti.
Tyyliä viime kesältä
Taisi olla siskoni kenen kanssa ensimmäisenä tuli puheeksi aurinkoihottuma. Useimmiten aurinkoallergia puhkeaa 20-30 vuoden iässä, mutta joillain tarvittavaa vastustuskykyä ei ole edes pienenä. Mutta ollaan kyllä rasvattu SPF50+ voiteella useita kertoja päivässä, vaatteet on pysynyt päällä auringon ollessa korkeimillaan ja lippis on vauvasta asti ollut UV-suojallinen. Voisiko se olla?
Ja kuten arvata saatta -voihan se. Lapsen isä on aikuisiällä herkistynyt auringolle niin, että joutuu suojatun ihon vielä hoidattamaan keväästä alkaen allergialääkkeillä ja 2-3 täsmälääkekuurilla kesässä. Pahimmat merkit eivät enää koskaan häviä. Niitä voi enää vain seurata ja olla tarkkana muutosten suhteen. Ohjeita tarkkailuun ja muutoksien etsimiseen löydät täältä, mutta muistathan jutella muös lääkärille. Minä itse olen aina ollut todella herkkä palamaan. Ikävä kyllä lapsemme poimi meiltä molemmilta juuri nämä geenit.
Onneksemme pojan herkkyys on hoidettavissa antihistamiinien ja kortisoonien lisäksi fysikaalisella suojalla – UV-suojavaatteilla. Näissä meillä käytetyissä välitön UVA/B-suoja on märkänä, venyneenä ja kulutettunakin 80! Parempaa saa hakea vain ikkunattomassa talossa ja ulkoleikkejä voidaan jatkaa ilman avaruuspukua. Vaikka hihat ja puntit pitkiä ovatkin.
Hypfen aurinkovaatteet
Itse päädyin pitkän pohdinnan jälkeen siskoni suosituksesta viime kesänä meditex.fi:n tarjoamaan Hyphen merkkiin. Pitkien paitojen ja housujen lisäksi tarjolla on uimapukuja, hattuja ja lyhyempiä malleja. Jokaiselle sopivia, ei meilläkään vedessä noin rankalla varustuksella plutata, sitä varten on oma pukunsa… :) Tietysti on monia muitakin valmistajia, kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, onko vaatteen suoja kemiallinen (vaatteeseen ruiskutettu suoja, joka heikkenee pesujen myötä) vai kankaaseen sisäänrakennettu fysikaalinensuoja, joka kestää vaatteessa sen käyttöiän. Itse olen ollut tyytyväinen näihin sekä aikuisten että lasten vaatteiden osalta. Ja vaikka ette kokonaan näin suojautuisikaan, niin aurinkorasvatkin ovat oiva apu liiallisia säteitä vastaan!
Vaikka teillä ei pikkuisella tai itsellänne moista vaivaa olisikaan (ja toivottavasti ei tulekaan), on silti hyvä muistaa suojautuminen liialta auringolta. Varsinkin, jos pari viime viikkoa antavat yhtään osviittaa loppukesästä, ei auringolta voi juurikaan välttyä. Auringon aiheuttamat vauriot ovat haitallisempia juuri pienille, alle kouluikäisille lapsille, sillä näinä vuosina altistuu ihosyövän eri asteille kaikkein herkimmin, vaikka seuraukset näkyisivätkin vasta vuosikymmenten päästä.. Ne ovat näkymättömiä leimoja, joita kantaa läpi koko lopun elämää.
Pitäkäähän huolta pikkuisistanne!