Lattemutsi ;) eli arjen valintoja

Liityin tänään tajuamattani latteäiti – yhteisöön. Hei vaan kaikki!

 

Toimin juuri niin kuin muutkin parjatut äitiparat, jotka kehtaavat viedä isomman lapsensa hoitoon ja käydä vauvan kanssa kahvilla. Hyi, minua.

Vai onko ihan sittenkään näin? Vaihtoehtoja nimittäin oli pari – ja valitsin tietenkin niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman mukavasti ikävimmät velvollisuudet hoitaen.Miksi kaikesta tarvitsee aina tehdä niin hankalaa.

Skenaario 1:

Osa 1 Aamuinen labra-aika on varattu eikä siitä voi luisua. Kaksi vaatettevaa/ syötettävää/  viihdytettävää lasta mukana. Isompi lapsista on todella empaattinen ja itkee jo pelkästään äidin huonosta olosta. Sen enempiä selittämättä lienee selvää, että isompi seuraamassa verikoetta (jo toistamiseen tänä vuonna) ei tullut kysymykseen, ettei nelivuotiaan kanssa tarvitse sitten neuvolassa tapella rokotusten kanssa.

Osa 2: Kotiin on puolen tunnin ajomatka eikä syömättä selvitä. Imetys- ja välipalat autossa ja kotiin mars.

Osa2: voisi kuulua myös näin: Kotiin on puolen tunnin ajomatka. Tehdään kerrankin jotain kivaa, käydään kahvilla. Ikävä kyllä itkuista ja järkyttynyttä esikoista ei taida kiinnostaa. Ei uskalla ottaa äidin kädestä edes kiinni, ettei satu…

Skenaario 2.

Osa1: Aamuinen labra-aika on ja pysyy, kaupunkiin ja sairaalalle on edelleen lähes puolentunnin ajomatka. Isompi lapsi pääsee onnellisesti isän kyydissä hoitoon kavereitten kanssa leikkimään, kun me suunnataan pienemmän kanssa labraan. Pienempi ei vielä juuri piikeistä perusta ja pysyy paikallaan myös muiden kokeiden aikana. Kaikki stressaamatta ohi.

Osa2: Vauvalla on nälkä! Äkkiä imetys autossa ja kotiin…isompi pitäis hakea kahdeltatoista, että ehtii syömäänkin siellä. Tässä on nyt aikaa vielä kaks tuntia…vois vaikka laittaa pyykit?

Osa2: Vauvalla on edelleen nälkä. En millään jaksa sitä sähläystä autossa…niin ja auto on imetykselle parempi vaihtoehto kuin ihmisiä vilisevä aula, jossa poika ei syö, tai sairaalan vessa (YÄH!)… Kilometrin päässä on kiva uus kahvila. Oispa hyvä syödä itsekin vähän aamupalaa, kun ei voinut lähteissä syödä. Joo, mennään rauhalliseen nurkkapöytään. Päärynää ja pojalle, cappuccino mulle…imetyksen kaveriksi tietenkin jotain suklaista ja vettä ;)

 

Jep jep, arvaatko millä mentiin?

 

 

Ps. Vauva nukahti autoon kotimatkalla ja jatkoi uniaan siihen saakka, kun veli haettiin hoidosta. Eli mulle jäi hyvin aikaa hoitaa ne pyykitkin. …iloa elämään!