Pienen potilaan vielä pienempi potilas :)
On aika uskomatonta miten paljon ja nopeasti tuollainen pieni ihmislapsi imee itseensä vaikutteita ympäristöstä!
Kehitys on ollut ihan päätä huimaavaa ja sitä aina välillä yllättyy siitä, mitä kaikkea oma lapsi jo osaa ja ymmärtää.
Meillä on tosiaan tämä viikko sairastettu, muttei kuitenkaan enempää eikä useammin. Lääkärissä ei ole käyty normaalien neuvolakontrollien lisäksi ennen eilistä. JA SILTI.. Koko eilinen päivä meillä hoidettiin Nallea.
Aluksi Nallea sattui käteen, jota sitten piti silitellä ja pusutella, laittaa vähän laastaria. Välillä kuunneltiin keuhkoja ja tutkittiin korvia; ihan niinkuin lääkärikin oli aamulla pojan kanssa tehnyt! Sitten mitattiin kuume, sitä kokeiltiin sekä pyllystä että kainalosta (meillä kun on lapselle ja vanhemmille omat mittarinsa) ja lopuksi oli sitten isojen halauksien ja tapatusten aika: Reipas Nalle!
Aina hoito-operaatioiden jälkeen poika siirtyi hetkeksi muihin leikkeihin, mutta pian sama taas toistui. Useampaan kertaan.
Tunsin ylpeyttä lapsestani: tuo pieni poika oli niin nopeasti omaksunut uudet asiat ja käytti niitä. Hän osasi nallen avulla jopa näyttää paremmin mihin häntä itseään sattui. Ja kuinka hellästi hän nallelelua käsittelikään! Silitti, pussasi, halasi. -Taitaa se hoitovietti löytyä ihan luonnostaan.
Niin…Ei hän enää taidakkaan olla ihan pieni.