Hyvää viikonloppua!

kakku.jpg

Herkkua silmälle ja makuaistille mm…

Sormeni ovat jo pitkään syhynneet taas päästä leipomaan. Viime rupeama leipomisen saralla oli jo lokakuussa järjestellessäni pienokaisen 1-vuotisjuhlia. Juhlijoita oli silloin 35, joten sain käyttää mielikuvitustani ja taitojani yllin kyllin. Nyt on kuitenkin ollut hiljaisempaa. Laskiainenkin meni ohi ihan huomaamatta.

Juhlakausi on ohi ja pitäisi vähän tarkemmin taas katsoakkin, mitä sinne suuhunsa laittaa. Vihreitä palloja metsästän minäkin, Kristaliinan innoittamana 😉 MUTTA, kyllä joskus saa nauttia herkuista. Varsinkin, jos ne itse tekee!

Enkä enää voinut vastustaa kiusausta, kun näin tämän brownies-ohjeen 52 weeks of deliciousness palstalla. Mmmm…Suklaata!, Kahvia!, Konjakkia! Tuon täytyy olla hyvää!

Tuota reseptiä mukaillen tein oman mutakakkuversioni herkusta.

Pohjaan:

100 g tummaa suklaata

50 g valkosuklaata

0,5 dl vehnäjauhoja

0,6 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

250g voita

2,5 dl valkoista sokeria (yleensä suosin ruokosokeria, mutta nyt sitä ei kaapista löytynyt)

4 kpl kananmunia

0,3 dl kermaa

0,5 dl konjakkia (toim. huom: ensi kerralla laitan enemmän!)

Päälle:

100 g tummaa suklaata

1 dl kermaa

1 dl vahvaa kahvia

Pohjaa varten: Sulata tumma- ja valkosuklaa keskenään, sekoita kuivat aineet yhteen ja vatkaa pehmeästä voista ja sokerista kuohkea massa. Ala lisäämään voi-sokerimassaan munia yksi kerrallaan. Aina munan jälkeen lisää kaakao-jauho sekoitusta massaan kunnes kaikki munat ja jauhot on lisätty. Lisää taikinaan lopuksi loraus kermaa ja sula suklaaseos edelleen vatkaten. Anna kakun paistua uunissa 180 asteessa n. 30min.

Päällistä varten kiehauta 1dl kermaa kattilassa ja kaada sekaan 1dl vahvaa kahvia. Sulata joukkoon n. 70-100g tummaa suklaata ja sekoita tasaiseksi. Valuta seos uunista otetun kakun päälle ja anna jähmettyä. 

Tarjoa vaniljajäätelön tai kermavaahdon kera ja nauti. NAMS!

 

Näillä herkuilla kirkastui meidän harmaa ja köhäinen sunnutaipäivämme. Ruoaksikin saa tänään taiteilla kana-basilika pihvejä niin tiedossa on hyvää ruokaa koko päiväksi.  Mmmm.. tänään nautitaan!

Hyvää sunnuntain jatkoa!

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli

Paniikki hoitopaikassa…

…olikin onneksi vain informaatiokatkos, mutta silti:

Mun sydän jätti tänään pari lyöntiä väliin, kun olin menossa hakemaan poikaani hoidosta. Kurvatessani hoitopaikan pihaan minua vastaan ajoi parkkipaikan viimeinen auto ja pysätessäni  tajusin myös koko hoitopaikan olevan aivan pimeänä. Paniikki alkoi hiipiä takaraivooni:

MISSÄ MUN POIKANI ON??

Ketään ei ollut enää missään ja olin aivan ymmälläni. Kävin katsomassa takapihalta ja sisälläkin huhuilin, mutta ei. Ei ketään. Mitä ihmettä?!

Olimme vain pari tuntia aiemmin puhuneet mieheni kanssa ja (mielestäni siis) aivan selvästi puhuneet, että minä haen pojan tänään. Mutta kun ei ollut ketään ketä hakea!

Aloin miettiä, että kenelle poika sitten olisi voitu antaa? Mieheni on kyllä aina ilmoittanut, jos on päässyt ajoissa lähtemään, aina! Ketään muuta hakijaa ei ole koskaan käytetty ja vain yksi on meidän lisäksemme sinne nimetty. Tämänkin hakijan käyttämisestä tulee aina ilmoittaa erikseen. Olisiko joku kuitenkin osannut puhua pojan itselleen. APUA!

Voitte vain kuvitella huoleni!

***

Onneksi viimeisenä lähtenyt hoitaja oli arvannut huoleni ja kääntynyt takaisin.

Päästin syvempääkin syvemmän huokauksen hoitajan kertoessa mieheni hakeneen pojan vain 15min aikaisemmin!

Helpotuksen jälkeen itkun sekainen kiukku alkoi nousta ja heti autoon päästyäni soitin kotiin. Siellä nuo meidän miekkoset leikkivät pihassa äidin panikoidessa hoitopaikan pihalla. 

Mies oli ollut viime viikon järjestelyiden (lue: minun peurakolarini vuoksi)  aivan yhtä varma hakuvuorostaan kuin minäkin eikä tullut edes ajatelleeksi, että hänen olisi pitänyt soittaa ennen kuin kävi pojan hakemassa..

Huh. Onneksi se oli vain väärinkäsityksen aiheuttama säikähdys. Ei muuta.

Nyt menen nauttimaan pikkuisestani <3

Suhteet Oma elämä