Taas viikonloppu vilisi ohitse ihan liian nopeasti!  Ja tällä kertaa oltiin ihan vain kotikulmilla.

Kuinka rakastankaan aamuja, jolloin koko perhe voi rauhassa (jo kukon laulun aikaan) heräillä ja nautiskella läheisyydestä suukotellen ja silitellen toisiaan omassa sängyssä ja venyttää nousemista kunnes pikkumies alkaa vaatia aamupalaa.

Harmi, että niitä aamuja on viikossa vain kaksi. Mutta ehkä se tekeekin niisä aamuista juuri sen verran ainutlaatuisempia. <3

***

Lauantaina oli vauva-kaverin 1-vuotissynttärit. Vauhtia riitti, vaikka paikalle saavuttiinkin viimeisten joukossa ja sankari itse alkoi olla jo vähän väsähtänyt päivän hulinoista.  Mutta voi mikä ihana akvaario sieltä löytyikään! Meidänkin vilivilperimme tuijotti sitä lumoutuneena ja tutki kauniita kaloja keskittyneesti monta minuuttia, ainakin 10. Miehinikin alkoi ääneen ihmetellä kuinka tuollainen on mahdollista. 🙂

-Tarviikin pistää sellainen tilaukseen, niin meilläkin voitaisi joskus viettää rauhallisia hetkiä! 😉

Eilistä vietettiin siivouksen ja ulkoilun merkeissä, ehdittiinpä jopa meren jäällekin seikkailemaan ihanassa, auringonpaisteessa! Tyyni keli innoitti vanhemmatkin leikkimään ja juoksentelemaan jälkikasvun kanssa. Eikä muuten oltu ainoita… 

***

Maanatai kuitenkin iskee kasvoille aina yhtä lujaa..Hienon viikonlopun jäljiltä vielä hiukan koveempaakin kuin normaalisti.  Varsinkin, jos on tullut valvottua liian myöhään, on herätyskellon soidessa torkkunappi mitä parhain ystävä. Pakko sieltä lämpöisestä kolosta noiden miesten välistä on kuitenkin nousta ylös ja lähteä ulos kylmään maailmaan ansiotyötä tekemään.

Onneksi töihin voi tulla hyvällä mielellä, ja vielä enemmän päivää piristää tieto illan ihanasta omasta hetkestä!

Sen vietän joka maanantai H2O-aerobicin parissa. 

H2O-aerobic on minulle melko uusi tuttavuus. Viime syksynä tuli naapurin emännän kanssa lähdettyä kokeilemaan ja ah! Olin myyty: Vesi on lapsesta asti ollut ehdottomasti lempi elementtini (vanhoja videoita katsoessa mä olen aina se, joka vedestä pois käskettäessä huutaa huulet sinisinä, että: ”Vielä viis minuuttia, sitten mä tuun. Ei mulla oo vielä -hrrrr- yhtään kylmä!” .)

Vetäjä on armeijakuria pitävä keski-ikäinen(?) mies, jolle ei vaan sanota ”mä en jaksa”. Vaikka hiki nousi otsalle jo viidessä minuutissa ja maitohapot alkaa painaa lihaksissa, niin puristettava on! Ja yhtäkkiä sitä huomaakin taas jaksavansa. Sopivia sykkeennostojajaksoja lihaskuntoliikeiden välissä tulee koko tunnin ajan, niin ettei paukkuja jää ainakaan allekirjoittaneelta käyttämättä. Jumpastahan saa juuri niin raskasta kuin itse haluaa, ja mä olen aina tottunut kuntoillessa antamaan kaikkeni.

Ja entäpä se olo, kun pääsee raskaan tunnin jälkeen hetkeksi saunaan rentoutumaan ja saa sitten kiireettä ja häsläyksettä pukea ja lähteä ajelemaan kotiin päin. Puolen tunnin matkakin taittuu mukavasti ystävän seurassa.

Vielä kun perillä odottaa (yleensä) rauhallinen ja hämärä koti, on kaikki mallillaan. Mieheni on saanut iltatoimet hoidettua ja myös useimmiten saanut/saamaisillaan pojan nukahtamaan yöunille.

Mä saan käydä antamassa kullanmuruille suukot ja alkaa itsekin valmistautumaan yöpuulle. Ah, ihanaa! <3

Apua, en millään malttais odottaa, että pääsen taas kohta vesipikkailemaan! 🙂