Aikoinaan kirjoittelin (ehkä turhan kärkkäästi) turvaistuimia vertaillessamme lasten liikenneturvallisuudesta.. ja olen joka asiasta samaa mieltä vielä tänäänkin kaikki ne hankaluudet, joihin vanhemmat vetosivat, kokeneena. 

Enää meillä ei neljästään pakettiautolla kuljeta vaan auto vaihtui isompaan farmariin jo hyvän aikaa sitten, jotta me vanhemmatkin mahtuisimme turvaistuinten kanssa eteen istumaan. Mulla varsinaista ongelmaa ei koskaan ollutkaan, mutta miehellä pituutensa tähden jo senkin edestä. Painorajoitusten salliessa ollaan myös pikkuhiljaa siirrytty kulkemaan kasvot menosuuntaan, ensin toisessa autossa ja vähitellen myös minun autossani. Varsinaiseen polvet suussa ongelmaan tämä ei kyllä tuonut helpotusta, sillä edelleen miehen ajaessa joudumme ottamaan lapselta kengät pois, jotta tämä mahtuisi takapenkille (kaukalo ei siis mahdu kuskin penkin taakse ollenkaan). Niin kohta siintää edessä taas isomman auton hankinta, sillä turvaistuimen käyttöä on edessä vielä vuosia…

Takapenkiltä kuuluu joskus meteliä sekä isomman että pienen lapsen toimesta, mutta niinhän niitä soraääniä kuuluu joskus muulloinkin. Ajaessa ne vaan tuntuvat stressaavan normaalia enemmän. Minuakin. Mutta se on kestettävä, koska tiedän toimintani parantavan lapseni turvallisuutta. Koska en voi kontrolloida sitä, mitä liikenteessä tapahtuu, voin vaikuttaa siihen, miten odottamattomat tapahtumat meitä koskettavat.

Mutta asiaan:

Eilen törmäsin facebookissa erääseen lasten kuljettamiseen liittyvään pulmaan…nuo taaperot kun tuppaavat olemaan melko taitavaa porukkaa ja eräs monella halussa olevista taidoista on turvavöistä pois kiemurtelu. Ei hyvä. Se saa minkä tahansa testeissä loistaneen turvaistuimen funktion turhaksi. Vöillä se turvallisuus kuitenkin loppujen lopuksi taataan.

Entäs meillä sitten?

Juu, sama taito on halussa täälläkin. Päivänä jonain lapseni huuteli iloisesti takapenkiltä, että: ”Äiti mä osasin!” En ihan heti hoksannut mistä oli kyse, mutta käsien viuhtoessa niskassani pysäsi auto hyvin vikkelään. ”Noin ei saa kulta tehdä!” Ja vasta vöiden ollessa takaisin päällä, matka jatkui. Näin apahtui muutamaan otteeseen ja meillä käytiin paljon keskusteluja siitä, miksi turvavöitä ei saa irroittaa ajon aikana.

Apua saatiin myös yllättävältä taholta, kun hätiin tuli yksi iltasatukirjan tarinoista: Mauri Kunnaksen Vampyyri Vaari Kirjassa sekkaileva hahmo Mauno Marsu.

Niinhän siinä kävi, että joutuessaan kolariin ilman turvavöitä, ajava Mauno Marsu lentää tuulilasin läpi ja lyö päänsä pahasti. Oi voi..

Suuri kuhmu koristaa Maunon päätä lennon jäljiltä. Auts!

Kun asiat selittää yksinkertaisesti, liian suuria uhkakuvia maalailematta, taaperokin sen ymmärtää. Kiitos Mauri Kunnas ja Mauno Marsu. Meillä ei enää rimpuilla turvavöissä. Ne avataan vasta, kun auto on pysähtynyt!

Toivottavasti tästä vinkistä on apua jollekin teistäkin.