Itsenäisyyspäivä ja ystäviä pimeyden keskellä

Meilläkin itsenäisyyspäivää vietittiin rauhallisesti kotona ystävien kanssa. Hyviä tarjottavia, läheisyyttä, naurua ja lasten leikkiä. Niistä oli meidän lauantai-iltamme tehty. Talven ensimmäiset glögit, kynttilät ikkunassa ja aina niin tunteikas Finlandia hymni saivat hiljentymään mietiskelemään asioita. Vaikka taloustilanne onkin tällä hetkellä tiukka, on vielä asioita, jotka mahdollistavat monille edelleen hyvän elämän. 

sl703117.jpg

Suomalainen muotoilu on edustettuna tässäkin kodissa

Tällä hetkellä eniten kiittollisuutta herättää lapsiperheille annetut oikeudet onnistua lähtökohdista riippumatta:

1. Mahdollisuus hoitaa lapsia kotona tuettuna 9kk ja pari vuotta vielä senkin jälkeen työpaikkansa säilyttäen, jos taloudellinen tilanne sen sallii ja jos ylipäänsä perheessä sitä halutaan, kunpa sen käytöstä päätösvalta vielä säilyisi perheillä itsellään. Mutta MAHDOLLISUUS on annettu. Se on paljon enemmän kuin yleisesti maailmalla, maissa, joissa 3kk:n äitiyslomaa pidetään ylellisyytenä.

2. Neuvolajärjestelmä, joka oikein toimiessaan tarjoaa perheille tukea ja neuvoja, mutta myös huomaa lapsesta jo varhain mahdolliset sairaudet tai poikkeavuudet, jotka oikein hoidettuina saadaan parannettua tai hallintaan ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtii tapahtumaan. Utopistisessa maailmassa tämä järjestelmä toimisi aina, mutta ei tässä todellisuudessa. Virheitä sattuu, vaikka se nyt ei ketään tragedioiden uhreja lohdutakaan. Yleisesti ottaen toivon kuitenkin, että apua tarvitsevat saavat kaipaamansa avun.

3. Tuettu päivähoitotoiminta, joka takaa sen, että kummankin vanhemman kannattaa lähteä töihin eikä koko palkka (joskin iso osa) mene päivähoitomaksuihin ja rahaa jää vielä yhteiseen elämään. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta (ainakin osa-aikaisesta) haluaisin myös pitää kiinni, vaikka silläkin seurauksella, että työssä käyvät kansalaiset kannattelisivatkin järjestelmää, niinhän se toimii muissakin asioissa. Joillekin lapsen hoitopaikka tulee oikeasti tarpeeseen, vaikka vanhempi olisikin kotona. Ehkäpä se auttaa joskus jopa Kuopion murhenäytelmän toistumisen ehkäisyssä.  

Monia muitakin asioita on täällä hoidetu hyvin, Mutta lapsiperhearkeen nämä osuvat kipeimmin. Tämän hetken hallituksen toiminta kyllä pelottaa, sillä tuntuu, että päätökset ovat hyvin lyhytkatseisia ja kohta ollaan ajauduttu ojasta allikkoon….Vaikutetaan siis itsekin tulevaisuuteen ja äänestetään seuraavaksi vähän kriittisemmin.

Toivon tosiaan, että päätösvallan ensi keväänä saavat täyttävät paikkansa oikein nimenomaan kansan etua ajaen, niin voimme jatkossakin säilyttää elinvoimaisen ja kansalaisylpeyttä herättävän kotimaan. Kiitos Suomi. 

Kynttilät.jpg

 

Suhteet Ystävät ja perhe Lapset Uutiset ja yhteiskunta

Haaveista totta

Uudistumisesta kirjoittelin tossa aiemminkin ja samalla tiellä on jatkettu. Sen sijaan, että tyytyisin vain kirjoittelemaan oman pitkän tähtäimen haavelistaani, olenkin päätynyt toteuttamaan jo kauan eläneitä haaveita nyt ja lähitulevaisuudessa. Itseasiassa haaveita pohtiessani huomasin usean niistä jo toteutuneenkin tässä kiireisten vuosien keskellä. Se oli aika herättävä hetki.

Yksi , tai oikeastaan kaksikin, haaveistani toteutui sunnuntaina, kun koko perheen voimin aloimme kokoamaan postin tuomaa pakettia. Ja tässä kohtaa täytyy kiittää Dinoxia nopeasta palvelusta: maanantaina tilasin ja torstaina oli kuski jo pihassa! Alunperin tämän oli tarkoitus olla joululahja pojille, mutta malttamattomia kun ollaan, niin kutsuttakoon sitä vaikka adventtilahjaksi. 😉

Tattadadaa: PUOLAPUUT! Nyt saa kiipeillä ihan luvan kanssa. 

puola1.jpg

Tää on melkeinpä meidän kaikkien lempparivaihe; ruuveja ja muttereita, räikkä, kuusiokoloavain ja ruuvimeisseli. Ihanaa! Siis, saa näitä valmiiksi kasattunakin, mut tää on paljon kivempaa.

puola2.jpg

Sitten seinälle. Mun homma oli paikantaa runkopuut, jotta me isommatkin saadaan kiipeillä ja roikkua, miehen heiniä oli sitten varsinainen kiinnitys. 

puola3.jpg

Testaajan roolista huolehtikin sitten esikoinen.

Niin ja sillä aikaa kuopus nukkui rauhassa samassa huoneessa isoveljen sängyllä. Jokaselle jotakin.

Siinä ne nyt sitten nököttää ja odottaa kovaa käyttöä. Itseasiassa poikien huoneeseen ei kukaan mee enää kiipeämättä ensimmäiseksi katonrajaan killumaan. Vasta sitte leikitään tai nukutaan. Siis JOS nukutaan, ylin puola on nimittäin nykyään myös poitsun pakopaikka numero 1. Siellä se nököttää ja huutelee, että ”Ota kiinni, jos saat!”

Haaveilla on taipumus muuttua, ehkä jopa suurentua sitä mukaa, kun ne toteutuvat ja niin kävi meillekin. Eli tämä ei jää tähän. Odottakaapas vain, niin näette… Mä olen jo niin innoissani, että tekee mieli hyppiä, pomppia ja KIIPEILLÄ!

….Ihan vain, koska lapsilla on luontainen tarve kiipeillä, roikkua, temppuilla ja muutenkin liikkua, se heille suotakoon. Eikä tästä haittaa ole aikuisellekaan…

 

 

 

(Parempia kuvia luvassa kunhan saan puhelimen sijaan kameran kauniisiin kätösiini)

 

Hyvinvointi Sisustus Liikunta Lapset