Pieni herkutteluhetki

Kun on mahdollisuus, siihen pitää tarttua. Kahvi on vielä lämmintä ja sen seurana on tänään tuoreita, oman keittiön sämpylöitä.

kahvi.jpg

 

Mutta miten tähän päästiin? Kaikki ei nimittäin mennyt ihan niinkuin strömsössä… Ajattelin eilen iltapäivällä tekasta nopeasti erän sämpylöitä lasten nukkuessa. Saataisiin sitten tuoreita sämpylöitä välipalapöytään. Mikä kaunis ajatus!

Kuitenkin, kuten olettaa saattaa, juuri kriittisimpään vaivausvaiheeseen päästyäni kuopus heräsi ja vaati ruokansa välittömästi. Eikä tuollaiselle 3kk lapselle juuri auta selittää, että ”nyt ois vähän huono hetki.” Niinpä jätin taikinan nousemaan, ja lähdin hoitamaan velvollisuuksiani. Vaikka takaraivossani nousikin epäilys sämpylöideni onnistumisesta taikinan nähdessäni, päätin paistaa ne silti. Lopputulos: kovia kuin kivi.

Toisin kuin parin vuoden takainen minäni, tällä kertaa en suostunut antamaan periksi! Seuraava rauhallinen hetki tuli päivällisen jälkeen miehen leikittäessä lapsia. Härkää sarvista ja uusi taikina aluille samalla reseptillä. Heti alusta asti käsin vaivaten ja sitkoa yllyttäen rauhassa ajan kanssa. Jo taikinan nousemaan jättäessäni se oli täysin erilaista kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt koostumus oli sopivan kimmoisa.

Ja voilá niistä tulikin päältä rapeita ja sisältä ihanan pehmeitä herkkupaloja.

sampy_1.jpg

 Mikä ero!

 

Näin herkkusämpylät (~12 kpl) syntyivät:

3 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

~6-7 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisleseitä (tai mitä kaapeista löytyy)

1 tl suolaa

1 tl glukoosisiirappia (sokeri käy yhtä hyvin)

60 g oliiviöljyä

Lämmitä vesi vähintään 42 asteiseksi ja liota joukkoon hiivä, suola ja sokeri. Lisää joukkoon vähitellen jauhot koko ajan kädellä vaivaten. Kun jauhoja on lisätty noin viisi desiä sekoita joukkoon ruisleseet ja lisää loput jauhot vähitellen, taikinan kimmoisuutta tunnustellen. Kun taikina on kimmoisaa, ei liian kovaa, kaada joukkoon öljy ja jatka vaivaamista, kunnes öljy on sekoittunut ja taikina irronnut kulhon reunoista. 

Anna kohota n. 60min. Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, jaa se 12 osaan ja pyörittele niistä sämpylöitä pellille. Kohota vielä 15min pyyheen alla ja paista sitten 250 asteessa noin 15 min.

sampy2_1.jpg

Voit sivellä vastapaistettujen sämpylöiden pinnalle vielä öljyä tai voita ja antaa jäähtyä hetkisen. Näin et tarvitse herkkujen päällä edes levitettä vaan voit nauttia ne sellaisenaan, vaikka tuoreiden kasvisten kera. Nam! 

 

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli Lapset

Uudistumista

Katselin omaa luonnoskansiotani ja totesin, että se on täynnä hiomattomia juttuja perheestä, elämästä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Kuitenkaan en ole tullut niitä julkaisseeksi, sillä koen sen olevan yksi sekametelisoppa. En saa niitä nivottua yhteen. No, sitähän elämä on ja niin lupailee myös blogini nimi; Elämää Karhulasssa. Oikeaa elämää.

Nyt en kuitenkaan koe mukavaksi avata aivan kaikkea. Haluan yksityisyyttä lapsilleni. Myöskään mieheni ei halua kuvia tai liian kuvaavia juttuja julkaistavan. Niinpä se oikea elämä on koko ajan hiukan sensuroitua, jolloin perheblogista katoaa idea. Minunkin suosikkini ovat ne, jotka eivät aina kaunistele vaan puhuvat tärkeistä asioista. Vaikka neuvolantädille näytettäisiin peukkua, täällä uskalletaan sanoa totuus. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä kirjoitan masennuksen selättämisestä, kahden lapsen kanssa selviytymisestä päivästä toiseen tai parisuhteen sudenkuopista, mutta niiden aika ei ole nyt. Nyt haluan keskittyä elämän muihin puoliin; niitäkin on! Kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeää, vaikka olenkin viime aikoina kirjoittanut vain luonnoskansioon. Haluaisin kuitenkin myös julkaista kirjoituksiani, mutten tiedä mistä?

Haluaisin kirjoittaa kirjoista, joita olen lukenut. Ruoasta, josta on tullut äitiyslomalaiselle henkireikä. Hyvinvoinnista, jonka löytämisen eteen olen onneksi alkanut tehdä töitä.

Kokemuksista, haluista, tehdyistä erheistä ja onnistumisista. Minusta. Olen muutakin kuin äiti, vaikka kolme vuotta sitten kadotinkin itseni kotiin ja pistin omat haluni hyllylle. Nyt oma minäni huutaa ja haluaa tulla taas löydetyksi. Minun tehtäväni on kaivaa se esiin. Sitten ja vasta sitten olen onnellinen muutenkin kuin perheeni kautta.

Niinpä jatkan, ainakin vielä, saman nimen alla, mutta perheen sijaan täällä vilahtelee juttuja myös muusta elämästä. Siitä miten minä elämästä tämän arjen keskellä selviydyn. Miten sitä elän.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Lapset