Lasten saamisen jälkeen omat juhlat on jääneet vähemmälle ja syntymäpäiviä on juhlittu varsin hiljaisesti ihan lähipiirin kesken. Syyskuun puolella, mittarin taas värähtäessä asteen verran eteenpäin, toiveita minulla oli vain yksi: illallinen kahden mieheni kanssa. Niinpä Mummeliina tuli poikien kanssa meille leikkimään ja me suunnattiin miehen kanssa Raumalle nauttimaan kunnon fine dining- illallinen. Kohteena lempiravintolani Goto.

Goto on muutaman raumalaisen jääkiekkoilijan ja kahden huippukokin yhteistyöstä syntynyt, Vanhan Rauman sydämeen perustettu ravintola, joka tarjoaa lähiseudun tuotteita raikkaalla tuulahduksella intohimoa.

Kuva

Tällä kertaa puikoissa oli Juho Jokela, joka rakensi meille 5+1 ruokalajin yllätysmenun viineineen. Oli hienoa istua pöydässä tietämättä yhtään, mitä on tulossa – antautuminen ja päätösvallan luovuttaminen jollekin toiselle teki kokemuksen vielä erityisemmän. Oli hauska istua pöydässä arvailemassa, mitä seuraavaksi tulee ja miettiä, mitä pöytään tuotu viini tulevasta ruokalajista kertoo. Lähes jokaisen ruokalajin kohdalla huokailin ihastuksesta, miten näin hyvää voi olla?

Etenkin alkuruoat olivat yksinkertaisen nerokkaita makuyhdistelmiä: punajuurta ja vuohenjuustoa, härkäviipaleita ja retikkaa. Ah ja voih. Nautin joka suupalasta. Illan hauskin osuus oli lohitartar shisolehdeltä tarjottuna. Jotenkin sitä tunsi tekevänsä syntiä syödessään käsin hienossa ravintolassa..ihanan vapauttavaa ja makukin oli kohdallaan!

Pääruoista sydämeni vei merilevällä maustetun kukkakaalin kanssa tarjottu siika. Melko suolaisen annoksen oheen suositeltu makeahko valkoviini oli loistava pari ruoalle. Yhdistelmä, jota en itse olisi osannut valita. Tätä nappisuoritusta seurannut ibericopossu ei yltänyt aivan samalle tasolle, maut olivat tavanomaisempia muihin ruokalajeihin verrattuna, mutta taattua laatua kuitenkin.

Pisteenä iin päälle nauttittiin mustikka-suklaa jälkiruoka. Raikas mustikkasorbetti raakasuklaakakun kaverina vei kielen mennessään. Mitä muuta sitä enää voi kaivata? – Noh, suosittelen ehdottomasti nauttimaan kuohuviinilasillisen kera…sitä itse jäin kaipaamaan juhlan kunniaksi, mutta kotona odottavien lasten vuoksi se sai tällä kertaa jäädä.

Pari tuntia makuelämyksistä ja miehen seurasta nautiskellen kului yllättävän nopeasti. Kotiinlähtöä viivyttettiin vielä vähän pienellä kävelyllä Vanhan Rauman syksyisillä kaduilla, mutta koti-ikävä, paluu lasten luo, vei lopulta voiton kaksin matkaamiselta.

Ilta oli juuri se, mitä tähän arkeen olin kaivannutkin. Makuyhdistelmiä muistellessa hymyilyttää vielä muutama viikko illasen jälkeenkin. Tällä jaksaa taas hetken eteenpäin.