Tämä tyttö alkaa nimittäin kuluttaa lenkkipolkuja oikein urakalla!

Viime kerralla synnytyksen jälkeisen kuntokuurin alkamiseen sujui…niin eihän se tainnu oikeasti kunnolla koskaan alkaakaan. Tämän toisen raskauden alkupuoliskolla skarppasin hiukan uinnin saralla ja ratoja kulutin 2-3 kertaan viikossa ihan uiden tai vesijumppaan pyörteissä aina raskauden puoleen väliin asti. Se jälkeen liikkuminen on ollut aika satunnaista lapsen kanssa tapahtuvaa toimintaa. ( Onneksi järvivedet oli lämpimiä, niin tuli tehtyä ees jotain.)

Tämä liikkumattomuus ikävä kyllä näkyy peilissä. Viime raskaudesta jäljellä oli 5 kiloa ja sen päälle keräsin toisella kierroksella lähes kymmenen lisäkiloa uimarenkaaksi vyötärölle ja se sen huomaa. Ei kiva.

Onneksi motivaatio löytyi tällä kertaa helposti. Melkein samantien synnäriltä olisin ollut kevyen oloni siivittämä valmis tositoimiin, mutta hiukan kropalle täytyi suoda armonaikaa. Nyt sitä on ollut tarpeeksi ja lantionpohjan sekä syvät vatsalihakset on alkaneet löytyä . Tänään se siis alkaa, 11 viikon juoksukoulu.

Juoksemaan? Minä? -nojoo, koska: Sain kätösiini valmiin ohjelman kuinka rapakuntoisestakin voi kuoriutua muutamassa kuukaudessa oikea juoksija. Alussa ei tarvita kuin parikymmentä minuuttia kerrallaan ja matkaan voi lähteä heti kotiovelta mihin vuorokauden aikaan tahansa eikä tekosyitä näin ollen hyväksytä. Lapsellisellekin sopiva harrastus siis. Ja toisaalta vaakakupissa painaa itsensä voittaminen. Olen aina vihannut juoksua, mutta piru vie, mä pystyn siihen kyllä!

Tavoitteena kunnon nostamisen ohella hiukan kapeampi olemus. Itsensä kaivaminen kaiken tämän taikinan kourista. 

Kaikki tsemppi on tervetullutta. Ja koska tämä on nyt kirjoitettu ylös, ei enää voi perääntyä. Nyt mentiin!