Positiivisia ajatuksia kaivataan

Niin taas valvottiin viime yönä…jo kolmas yö tällä viikolla. Lähes 60km ajomatka alkoi hiukan myöhässä (kuudelta) ja taittui minulta täydessä sumussa. Perillä olin kuitenkin nippa nappa ajoissa, muutaman torkun unta venytettyäni. Ja niin se päivä taas matkaa omaa rataansa, minusta riippumatta. Mutta, minä haluan olla omassa elämässäni osallisena.  

Olenkohan koskaan tainnut mainita, että ainoa todellinen ongelma lapsen kanssa meillä on ollut nukkuminen. Hän ei nukkunut vauvana eikä hän nuku vielä taaperonakaan (2v 4kk). Äitini lohdutti, että kyllä ne yleensä kolmekymppisinä oppivat nukahtamaan, tai eivät ainakaan enää silloin asu (toivottavasti) kotona. Töissäkäydessä univaje vaan jotenkin korostuu ja näin loppuviikosta alkaa positiivisuus, motivaatio ja tsemppi alkaa olla vähiinpäin kulutettu. Ensi yön aion nukkua evakossa, jotta taas jaksaisin huomenna. Lapsen isä lupasi hoitaa yökukkumiset. Ensin täytyy kuitenkin selvitä tästä päivästä.

Joten nyt niitä kaivataan, positiivisia ajatuksia! Sellaisia, joilla jaksaa taas tämän työviikon loppuun.  Onko teillä jotain metodeja tai harjoituksia, joilla saatte itsenne oikeaan mielentilaan?