Puolivälin krouvissa (sisältää vauvauutisia)

Niin siellä sitä nyt ollaan, puolivälin krouvissa ja raskausviikkoja tänään takana 21+1.

Mulla on vähän ristiriitaiset tunteet raskaudesta kertomiseen, ollut koko ajan sekä tässä että edellisessä raskaudessa. Toisaalta se on niin kaunis ja intiimi asia, että tiedon tahtoo pitää itsellään ja vaalia sitä sen pienen hetken, kun se on ylipäätään edes mahdollista, ja fiilistellä oman perheen kanssa tulevaa. Toisaalta taas, näin hienosta asiasta haluaisi kertoa muillekin, jakaa ilonsa ja huolensa.

Niin tai näin, nyt minä sen uskallan sanoa (kun ei mahaa enää oikein piiloonkaan saa). Meille(kin) on tulossa perheenlisäystä heinäkuun loppupuolella, tai elokuun alussa, jos tämä viihtyy mahassa yhtä pitkään kuin veljensä. Huh, helpotti. 🙂 Nyt voin oikeasti kirjoittaa ja puhua niistä asioista, jotka mieleen juolahtavat, miettimättä mitä saa sanoa paljastumatta. 

Rakenneultrassakin saatiin jo viime tiistaina vahvistus, että kaikki on niin hyvin, kuin vain kuvista voi päätellä. Eli ei muuta kuin ihanaa loppuraskautta viettämään! Ja aika ihanaahan se on tähän asti ollutkin, alun väsymystä lukuunottamatta. Poissa on ollut (tähän asti ainakin) ensimmäisestä raskaudesta kummittelemaan jäänyt yli puoleen väliin kestänyt pahoinvointi, masentuneisuus ja todella rajut mielialanvaihtelut. Kyllä mua välillä nytkin itkettää, paljon, mutta maanisdepressiiviset piirteet on poissa.. Välillä on oikein joutunut uskottelemaan itselleen, että raskaana ollaan. Ihan oikeasti. Mahan kasvaessa tämäkin ongelma on alkanut väistyä ja kun liikketkin jo tuntuvat voimakkaammin, olen pikkuhiljaa henkisestikin osannut valmistautua tulevaan.

Mielessä myllertää erilaisia ajatuksia, ja vaikka lapsi onkin jo toinen, vastauksettomia kysymyksiä löytyy lähes yhtä paljon kuin ensimmäisenkin kanssa. Ne ovat vaan hiukan eri luontoisia.

Miten isoveli ottaa tulokkaan vastaan? Millainenkohan vauva on luonteeltaan? Onko nukkuminen yhtä hankalaa kuin veljellään? Entä synnytys? (joka on tällä kertaa entistä aikaisemmin ja tärkeämpänä mielessäni..) Meneekö/meneehän kaikki hyvin? Miten elämä vauvan syntymän jälkeen mahtaakaan toimia? Miten isomman hoito/kerho yms saadaan järjestymään? – ei tuo poika mun seuraani tulisi jaksamaan ilman leikkikavereiden seuraa pari kertaa viikossa..

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin lähden siis hakemaan vastausta. Kyllä ne asiat alkaa varmaan viimeistään syksyllä selviämään. :)