Rv 40+2, jokohan kohta olisi aika??
Niin, Se päivä oli ja meni, eikä ole pieni antanut vielä merkkiäkään lähtölaskennasta.. taitaa historia toistaa itseään ja yli mennään niin että paukkuu. Viimeksi 8 päivää eli viikon päästä vois ehkä jo alkaa valmistautumaan lähtöön.
Mitään meininkiäkään ei ole ollut, vaikka viime viikolla osallistuin kuistin portaikon valutalkoisiin lapion varressa huhkien, viikonloppu aloitettiin Vanhan Rauman pitsimarkkinoilla kierrellen ja lauantaina 30 asteen helteessä vietettiin vielä ystävän polttareita tanssien ja nauraen. -”Toisilla kantoaika nyt vaan on pitempi”, lääkärini totesikin. Jollain ne keskiarvotkin on saatava. Onneksi on sentään riittänyt tekemistä, jopa enemmän kuin olisi välillä jaksanut, mutta eipähän ole ollut aikaa tuskastella lapsen syntymättömyyttä liiaksi.
Paitsi tänään.. jo aamulla pääni oli sanoa poks tuskaisen oloni avittamana. Kuuma, kostea ja painostava ilma ovat omiaan lisäämään turvotuksen lisäksi ahdistusta. Ahdistusta, jota en siinä määrin tiennyt edes olevan. Onneksi ihana, rakas poikani tuli suukkottamaan ja silittelemään; ”Ei oo mitään hätää, Äiti. Pyyhin itkut pois” Ja niin pyyhkikin.. <3 Kyllä hänkin alkaa olla jo tuskastunut odotteluun, äidin alati heilahteleviin mielialoihin ja on alkanut viime viikonlopun yökyläilyn jälkeen pelkäämään uutta mahdollista yökyläreissua. Tänään hän tossa iltatoimissa totesikin, että isä voi mennä sairaalaan hakemaan vauvan, äiti jää kotiin…
Niin, voitasko tehäkkin sillai? Jos mies käviski sen lapsen tänne ”hakemassa”, vois siinä sivulla ottaa kantaakseen tän kilo/päivä tahtia kertyvän turvotuksen (toivottavasti se on siis turvotusta) ja lopulta hoitaa synnytyksenkin.. onnistuuko? Eipä silti, en varmaan vaihtais. Vaikka synnytys on jo alkanut hiukan hiipiä pelkonakin takaraivoon, oli sen läpikäyminen ja lopputulos viime kerralla niin huikeeta, että haluan kokea sen vielä uudelleen.
En enää edes loppujen lopuksi tiedä kumpi olisi parempi; olla viimeisillään raskaana vai sylitellä ja syöttää hikisenä uutukaista lämpöpatteria? Mutta kyllä tää nyt jo sais riittää!