Tää raskaus sekoittaa mun pään!
Olen ollut aina hyvin selkeälinjainen ja suoraviivainen sisustaja sikäli mikäli budjetti on antanut myöden ja on itse alkanut tekemään hankintoja. Varsinkin nyt omaan taloon ollaan käytetty vähän enemmän ajatusta ja aikaa sisustusta miettiessä.
Kulmat on enemmän mun juttu kuin pyöristetyt reunat ja kaaret, väriä saa ja pitää toki olla, mutta pastellinsävyt ei ole kuuluneet mun väripalettiin. Karheaa ja kauniin rosoista yhdistettynä yksinkertaisiin sileisiin pintoihin kuten alla olevassa kuvassa kuitenkin hiukan väreillä piristettynä. Siinä kai aika pitkälti mun sisutusfilosofiani, kun puhutaan omista tiloista.
Fiksaatiossani olen mennyt niin pitkälle, ettei talossamme ole listoja edes ikkunoissa tai katoissa, ja pinnat ovat sileää maalattua kipsilevyä, ei missään nimessä mitään massapinnoitetta…hiukan enemmän työtä, mutta lopputulos on kyllä sen arvoinenkin!
Kuva täältä
Muille onkin kiva suunnitella sitten täysin erilaisia, heille sopivia sisustuksia ja hypätä ulos omalta alueeltaan. Oma tyyli on kuitenkin selvä.
Mutta nyt mun aivoissa on tapahtunut jokin pahemmanlaatuinen virhe! Pastellinsävyjä, romanttisia kiekuroita ja kaikenlaisia hömpötyksiä…ja mä harkitsen niitä jopa tosissani. Mikä Mua Vaivaa???
Tässä siis hairahdus numero yksi. Pentikin liikkeestä pieneen nurkkaan kätkettynä löysin tällaisen suloisen mintunvihreän (!) koukeroselkäisen (!) tuolin, joka nyt vaan olisi niiiiin ihana meidän eteisessä vaatenaulakon vieressä. Mä pystyn jo kuvittelemaankin koko asetelman hyvin elävästi.
Onneksi sain kuitenkin pidettyä näppini kurissa ja tuoli jäi liikkeeseen. Kotona jo mietenkin, ettei kyllä kaikki muumit olleet laaksossa tolla reissulla. Ja silti, joku mun päässäni huutaa, että oishan se nyt hieno!
Toisen bongauksen Pentikiltä, eli kuvassa kaunistelevan vaatenaulakon pystyn vielä jotenkin sulattamaan, sillä onhan se selkeä. Mutta ehkä vähän liian merellinen sitten kuitenkin..niinkuin tässä kaupungissa tuntuu kaikki olevan – raumalaista sisustusta ei nyt vaan tehdä ilman kompasseja (check), purjekankaita (asia korjaantuu meilläkin tuota pikaa, kunhan saan siskolta 2nd handina ostamani vauvan katosta roikotettavan sängyn) tai leveysastemerkintöjä jossain nurkassa (pitäsköhän sitä?)…
Ja sitäpaitsi, ei meillä ole edes paikkaa tuollaiselle telineelle.. niin paitsi jos siihen ihanan tuolin tulevan paikan viereen sellaisen tekisi. Näin pitkällä suossa siis ollaan. Mä olen mielessäni jo raivaamassa täysin toimivasta eteisestämme vanhoja (jo kaksi vuotta) huonekaluja pois, jotta saisin sinne esineitä, joista en luultavasti edes pidä enää hormonihuurujen hälvennettyä.
Ennen kuin tajusin tilanteeni vakavuutta käväisin vielä pikkuputiikki Taruliinassa. Sieltä olisi matkaan tarttuneet MinDecon pellavaiset lautasenaluset/tabletit ja samaan sarjaan vielä lasinalusetkin, jos niitä olisi ollut tarjolla enemmän kuin tuo yksi kappale. Puolustuspuheena näille: kyseessä ei kuitenkaan ole mitkään ällöromanttiset pitsiliinat ja väritkin on just meidän paletista, mutta..
Olisi ihan toivotonta edes kuvitella, että meillä pysyisi pöydässä edes pöytä- tai kaitaliina saati sitten yksittäiset tabletit, kun mä en nyt vaan kestä sellaisia. Nehän likastuukin niin helposti ja eääh…ei nyt vaan iske. Siitä syystähän meillä on massiivikoivuinen pöytä, joka kestää katseen. Siivouskin hoituu käden käänteessä, kun ei ole mitään hidastavia tekijöitä matkassa. Ja silti…. pitäiskö mun kuitenkin?
Yksi positiivinen asia tässä kuitenkin on havaittavissa, yhteenkään vauva-aiheeseen hankintaan en ole sortunut. Enkä ole tarkemmin ajatellen, kyllä edes niille juuri olkaani kohauttanutkaan. Vaikka jokaisessa kiertämässäni liikkeessä olisi ollut tarjolla toinen toistaan suloisempaa vauvakampetta, ei ne edes säväyttäneet siinä määrin kuin ois voinut kuvitella. Jotenkin multa puuttuu se sellainen aaa -vauvojen tavarat on söpöjä, pakko vuorata koti hattaralla -geeni. Vauvalle on jo ennestään kaikki tarvittava. Jos ne kelpasi ensimmäiselle kelpaa ne uudellekin tulokkaalle.
Oli syynä sitten aurinkoinen kevät taikka tää viimeiselle kolmannekselle kääntynyt raskaus, niin tulkaa nyt jo joku sitomaan mut kiinni, ennen kuin teen mitään typerää!