Uh…mitä kammotuksia ihmisille keksitäänkään (eli rv 26 ja sokerirasitusta)

Jos raskausaika ei itsessääntarpeeksi tarjoa kammottavan kipeitä, etovia ja muuten vaan ahdistavia hetkiä ja elämä tuntuu jopa ihanalta uutta tulokasta odotellessa, niin Satakunnan sairaanhoitopiiri tai ainakin Rauman alue hoitaa kyllä senkin puolen kuntoon. Meillä päin nimittäin sokerirasitukseen lähetetään sen enempää miettimättä järjestään lähes kaikki odottavat äidit, paitsi jos olet alle 25-vuotias etkä kuulu riskiryhmiin (eli lähes kaikki, jos jo ensisynnyttäjien keski-ikää on uskominen, toim. huom.). Vaikka edellisessä testissä ekan raskauden aikana jo hyviksi todettujen arvojen PITI säästää mut tältä kärsimykseltä, niin tänään se taas oli edessä.

Yäk, yäk, yäk – se oli jopa pahempaa kuin muistin. Sekä litku että olo ennen ensimmäistä ruisleivän palaa.. 

Ensimmäinen tunti juoman nauttimisesta meni jotenkin, sitten mä jo makasinkin vessan lattialla tuskanhikeä valuen kyökkimässä. Siitä kun tokenin, painelin nukkumaan ja mielessäni kiitin meille ”rasittuneille” varattua omaa huonetta (josta löytyi nojatuolien lisäksi myös sänky) ja sitä että olin yksin!

No nyt se on ohi ja tulokset saa sitten joskus seuraavassa neuvolassa, sikäli kun niihin tuolla mun reagoinnilla nyt on uskominen. Noh, ainakaan ne ei juottanut sitä sokeriliuosta mulle enempää, EIKÄ JUOTA!

***

Onneksi kärsimys kesti vain hiukan reilu pari tuntia ja muutaman verikokeen verran. Pois lähtiessä, Vanhan Rauman kupeessa kun olin, päätinkin palkita itseni nappaamalla matkaeväiksi Cafe Salin runsaan ruisleivän ja ihanan cafe Latten. Oli muuten ensimmäinen varsinainen kahvi tänä odotusaikana, ja vaikka mun kahvihammasta ei varsinaisesti edellenkään kolota, niin oli kyllä joka sentin arvoista! Jo nyt tekis mieli toista kupposta tuota herkkua, nam!

Kuva lainattu täältä

Pienellä siis parani tämäkin päivä, vaikka aika harmaalta aamulla näyttikin.