Ulkoilun ihanuus
Jee! Viikonloppuna kuume hellitti ja tällä viikolla ollaan palattu normiarkeen. Parasta on pääsy pojan kanssa taas pihalle leikkimään. Vihdoin!
Tuntui niin kamalalta evätä lapsen ulospääsy koko viime viikon, kun hän itse olisi sinne niin kaivannut. Hän jopa haki itse haalarit ja kengät eteisestä ja toi ne äidille/ isälle, jotta ne puettaisiin päälle ja lähdettäisiin ulos. Kun ei puettu, siirtyi poika itkien terassin ovelle (jossa on niin suuri ikkuna, että poitsukin ylettyy katsomaan ulos) tuijottamaan pihamaata ja hamuamaan ovenkahvaa..
Niin sydäntäraastavaa, kun pieni ei vielä ymmärrä, ettei kipeänä voikaan lähteä ulos.
*****
Meillä on pojan syntymästä asti ulkoiltu päivittäin (välillä useita kertoja päivässä ja joskus koko päivän).
Vaunulenkkejä tehtiin läpi talven jo ihan äidinkin vuoksi, mutta kun poika täytti 4kk ja päästiin muuttamaan, alettiin yhä enemmän viihtymään uuden kodin pihassa. Leikkipuistossa ollaan oltu kerran-kaksi, ja sielläkin on käyty vain pikaiseen neuvolakäynnin jälkeen.
Se oli huhti-toukokuuta, kun laitoin juuri ryömimään oppineen pojan mahalleen pihakivikolle ja sen jälkeen ei ole ollut päivää, jolloin poika ei itse olisi vaatinut päästä ulos. Hän on jo varhain ennen kävelemään oppimista itse raahautunut ulko-oven taakse itkemään, jotta tyhmempi ja väsyynempikin äiti sen ymmärtäisi..
Mitähän täältä mahtaa löytyä? (huhtikuulta 2012)
Ja vaikka pukeminen oli 1-vuotiaaksi asti useammin huutopotku-makaroni-raivareineen yhtä kärsimystä kuin mukava hetki, se palkinto, minkä homman hoitamisesta saa, on mieletön!
Paistoi aurinko tai satoi sitten vettä, räntää tai ihania lumihiutaleita, oli asteita +22(lämpimämmällä kelillä me ei haluta ulos, en minä eikä poika, mut onneksi niitä päiviä on vähän) tai -20 astetta, me ollaan ulkoiltu ainakin hetken aikaa, puoli tuntia- tuntikin tekee jo ihmeitä! Ja tämä ihan vain siksi, että lapseni nauttii aivan suunnattomasti tähän maailmaan ja ympäristöön tutustumisesta. ..Kurakelillä ollaan tuotu mukanamme siivottavaa ja pyykättävää eli yltäpäältä märkä ja kurainen poika, mutta mitä sitten?? Se on NIIIN hauskaa!
Äitii, mää löysin kuralätäkön! JEEE! (syyskuu 2012)
Itsekin sain aikani paljon paremmin kulumaan metsien mättäitä tutkiessa tai nyt talvella pulkkamäessä kuin sisällä kökkiessä. Sisällä ei vaan yksinkertaisesti ole mitään järkevää tekemistä.. Ja kun ulkona tutustui vielä saman kadun muihin lapsiin (ja aikuisiin), niin meitä ei pidellyt sisällä oikein mikään.
Täällä metsässä ulkoilumahdollisuudet on tietty hiukan erilaiset kuin kaupungissa eikä kerhojakaan ollut kotiaikana paljon tarjolla.. Totuuden nimissä sanottakoon vielä, etten olisi kyllä yhtään enempää niissä käynyt, vaikka olis ollut mahdollisuuskin.. :)
*****
Ryhmiksessä ulkoillaan noin kaksi kertaa päivässä, mutta välillä sään varjolla sielläkin jäädään sisälle. Tykkään kuitenkin suunnattomasti siitä, että siellä tehdään metsätutkimusretkiä ja tutustutaan ynpäröivään luontoon tosi usein. Lapset pääsevät tekemään sitä, mitä luonnostaan kuuluukin; tutkimaan maailmaa. Hienoa! :)
Ja vaikka monet sanovat perheen yhteisen ulkoilun jäävän hoidon alettua, kun ”pakolliset” tunnit on suoritettu, tuntuu, että yhteiset ulkoiluhetket ovat meille (tai ainakin minulle) vieläkin tärkeämpiä kuin ennen!
Meillä jäädään usein jo suoraan kotiin tullessa ulos leikkimään ja tekemään päivän lumityöt tai jotain vastaavaa, kun on jo vaatteetkin valmiiksi puettuna. Ja viikonloppuisin suunnataan jo aamupäivällä ulos rakentelemaan ulkopuolen projekteja tai takapihan pulkkamäkeen.
Lapsi nauttii ja vahvistuu, ja vanhemmat saavat rehkiä. Parhautta!
*****
Ps….Enpä olisi muuten tätäkään uskonut sanovani, mutta: Oikein jo odotan kevättä, jotta pääsisin meidän piharakennusprojektiin käsiksi ihan konkreettisestikin enkä vain suunnitelutasolla!
Multakasa, lapio ja minä! Hih, ja luultavasti kurainen poika :)