Uudistumista

Katselin omaa luonnoskansiotani ja totesin, että se on täynnä hiomattomia juttuja perheestä, elämästä ja kaikesta maan ja taivaan välillä. Kuitenkaan en ole tullut niitä julkaisseeksi, sillä koen sen olevan yksi sekametelisoppa. En saa niitä nivottua yhteen. No, sitähän elämä on ja niin lupailee myös blogini nimi; Elämää Karhulasssa. Oikeaa elämää.

Nyt en kuitenkaan koe mukavaksi avata aivan kaikkea. Haluan yksityisyyttä lapsilleni. Myöskään mieheni ei halua kuvia tai liian kuvaavia juttuja julkaistavan. Niinpä se oikea elämä on koko ajan hiukan sensuroitua, jolloin perheblogista katoaa idea. Minunkin suosikkini ovat ne, jotka eivät aina kaunistele vaan puhuvat tärkeistä asioista. Vaikka neuvolantädille näytettäisiin peukkua, täällä uskalletaan sanoa totuus. Ehkä minäkin vielä jonain päivänä kirjoitan masennuksen selättämisestä, kahden lapsen kanssa selviytymisestä päivästä toiseen tai parisuhteen sudenkuopista, mutta niiden aika ei ole nyt. Nyt haluan keskittyä elämän muihin puoliin; niitäkin on! Kirjoittaminen on kuitenkin minulle tärkeää, vaikka olenkin viime aikoina kirjoittanut vain luonnoskansioon. Haluaisin kuitenkin myös julkaista kirjoituksiani, mutten tiedä mistä?

Haluaisin kirjoittaa kirjoista, joita olen lukenut. Ruoasta, josta on tullut äitiyslomalaiselle henkireikä. Hyvinvoinnista, jonka löytämisen eteen olen onneksi alkanut tehdä töitä.

Kokemuksista, haluista, tehdyistä erheistä ja onnistumisista. Minusta. Olen muutakin kuin äiti, vaikka kolme vuotta sitten kadotinkin itseni kotiin ja pistin omat haluni hyllylle. Nyt oma minäni huutaa ja haluaa tulla taas löydetyksi. Minun tehtäväni on kaivaa se esiin. Sitten ja vasta sitten olen onnellinen muutenkin kuin perheeni kautta.

Niinpä jatkan, ainakin vielä, saman nimen alla, mutta perheen sijaan täällä vilahtelee juttuja myös muusta elämästä. Siitä miten minä elämästä tämän arjen keskellä selviydyn. Miten sitä elän.