Vauvakupla puhkeaa

Niin vaan on aika heittää hyvästit ihanalle huolettomuudelle, kun iho on paremmassa kunnossa kuin ikinä, ei hikoile pahasti ja mieli on koko ajan hyvä… 

Reilussa viikossa olen huomannut niin suuria muutoksia kehossani, ettei niitä voi sivuuttaa. Kasvoista alkaa löytyä näppylöitä ja kuivumisen merkkejä, hiukset rasvoittuvat jo päivässä pesukuntoon, kun nyt on riittänyt pesu kolmen päivän välein. Suihkussa saa muutenkin rampata koko ajan, koska hiki, se haisee taas. Yöheräämiset on alkaneet väsyttää ja aamulla nouseminen on jo vaikeampaa kuin koko vauva-aikana, vaikka yösyömisten määrä onkin jo vähentynyt noin kolmeen. Joku päivä heräsin niin armottomaan ketutukseen, että itseäkin pelotti. Tiesin jo ennen sängystä nousua, että mitä tahansa tapahtuukin, mua ottaa päähän, ja pahasti. Sellaista oloa ei ole ollut ikävä ja olenkin saanut nauttia seesteisestä mielestä nyt jo yli vuoden. Kai nuo kuukausivieraatkin ovat taas kohta ilonamme. Äh…

Siinä missä raskausaikana ensinmmäisellä kerralla oli huono olo ja mielialat heittelivät, kuopuksen kohdalla saatoin välillä jopa unohtaa olevani raskaana. Vasta mahan kasvaessa se alkoi olla konkreettista, eikä mun päivittäin tarvinnut katsoa ultrakuvaa ja miettiä, että tosiaan jotain siellä mun sisälläni kasvoi. Tai oikeastaan, mulla oli koko ajan niin pirun hyvä olla, ettei se voinut olla normaalia! Ja tuosta hyvästä olosta olen saanut nauttia tähän päivään.. 

Äääh, raskaus- ja vauvahormonit tulkaa takaisin!! (ilman sitä kolmatta heti perään, pliis)