Mä tiesin sen taas! Masennus meni ohi jouluksi ja nyt taas olen elävien kirjoissa. Se joulukin kyllä meni ja uusi vuosi. Oli aika normi  joulu: oltiin kotona ja tapsana kokoonnuttiin sitten suvun kanssa syömään. Sain taas ihania lahjoja, joista olen hyvin kiitollinen. Itse asiassa tälläkin hetkellä istun ja kirjoitan tässä yöpuku päällä, jonka sain lahjaksi. Tämä on niin ihanan lämmin ja pehmeä, ja voin taata käyttäväni tätä aina kun mulla on kotipäivä.

Tästä päästääkin kätevästi seuraavaan asiaan, nimittäin tämän talven ja tulevan kevään aikana uskon, että niitä kotipäiviä tulee paljon koulun takia. Opinto-oikeuteni umpeutuu kesäkuun lopussa ja sehän tarkoittaa sitä taas, että kaikki kurssit on oltava käytynä ennen sitä. En siis aio kirjoittaa ylioppilaaksi vaan käyn vain lukion kurssit ja saan lukion päättötodistuksen. Vähän on jo syksyn suunnitelmia hahmoteltuna, mutta niistä sitten kun sen aika on.

Uudenvuoden juhlinta meni kotona Janeten ja koirien kanssa. Oli tosi kivaa vaikka ei tehty mitään erikoista. Olin kyllä vuoden vaihtuessa ulkona, mutta en nähnyt kuin yhden vilauksen raketista, hups.  Seuraavana päivänä näin Tinjan pitkästä aikaa kunnolla ja vaihdettiin kuulumiset. Siinä sekin vierähti. 

Olen nyt viikon yrittänyt syödä terveellisemmin, tavoitteena pudottaa painoa. En nyt ota tästä kauheesti stressiä, vaan meen fiiliksen mukaan ja silleen mikä tuntuu hyvältä. Tämä viikko on mennyt ainakin tosi hyvin ilman mitään ihmeellisyyksiä. Vielä on kumminkin pitkä matka tavoitteeseen, jota mulla ei edes vielä ole. 

Äidinkielen opettajan sanoin pitäisi olla jo ”hyvässä vauhdissa” luettavan kirjan kanssa, josta tehdään ensi viikolla essee. Noh… Mun vauhti on siinä pisteessä, että olen valinnut kirjan. Puolustukseni sanottakoon se, että valitsin jo kirjan joka oli kätevästi netissä, mutta se poistui vuoden vaihtuessa, joten piti valita uusi. Ehkä menen siihen tutustumaan nyt.,