Aika

Pidän filosofisista pohdinnoista. Siitä, että ajatusmaailmassa kaikki on mahdollista vailla fysiikan tai moraalin rajoja ja ratkaisu voi olla monimutkaisella tavalla yksinkertainen. Aika on käsitteenä vaikea. Monitahoinen, subjektiivinen käsite mutta aina jonkun ulkopuolisen luoma. Sen mittaaminen, jakaminen osiin, käyttö… Minuutti on lyhyt aika mieluista asiaa tehdessä, mutta kiduttavan pitkä odottavalle. 

Masennukseen kuuluu paljon odottamista. Odotan parempaa vointia, seuraavaa lääkärin tai hoitajan tapaamista, peläten odotan työnantajan tapaamista ja töihin menoa, odotan että minulla on niin hyvä päivä että on voimia maksaa laskut taas ajantasalle. Odotan aikaa jolloin lääkkeet lopetetaan muistellen, millainen oli lääkkeetön minä. Tulenko koskaan enää samanlaiseksi. 

Juuri nyt kello on paljon ja lähden vuoteeseen odottamaan unen saantia. Jännitän, nukunko tämän yön ilman heräämisiä, pelkään näkeväni taas painajaisia, pelkään huomista päivää, jolloin pitää olla voimia hoitaa asioita. Kukaan ei kysy onko minulla voimaa tai jaksamista hoitaa aikuiselle kuuluvat velvollisuudet. Vaihtoehtoja ei ole, on pakko. Ahdistaa.