Asenne ja Lupaus

Asenne on tärkeä. Jos on positiivinen, reipas ja rohkea ei voi epäonnistua, sen opin koulussa ja päivähoidossa pienenä. Kotona opetettiin lisäksi, että rehellisyys maan perii ja työtä pitää ihmisen elääkseen tekemän. 

Olin sitä kaikkea, mutta se ei riittänyt. Tai ehkä tarkemmin niin, että olin sitä kaikkea liikaa, enkä enää jaksanut. Kiidin kodin, töiden ja harrastusten välillä minuuttiaikataululla ja halusin koko ajan Saavutuksia. Jokaiselle lapselle uskotellaan lapsena, että hänestä tulee jotain suurta ja lahjoja on vaikka muille jakaa. Minä otin ja uskoin. Opiskelin, opiskelin lisää. Tein toki töitä kaikki lomat sillä cv olisi näyttänyt huonolta jos siinä olisi ollut tyhjiä kohtia (Kesien kohdalla!? Haloo! Ketään kotona??) . Koska olin vielä kaiken kukkuraksi koulukiusattu, meni ylisuorittamisen tarve ja täydellisyyden tavoittelu hyvin nopeasti hyvin pitkälle. 

Nyt opettelen vanhoista asenteista luopumista. Yksitellen, kuin muuttosiivousta tehdessä mietin, mitä pidän ja mistä luovun saadakseni jotain parempaa tilalle. Positiivisuus – pidän. Kyynisyys – romukoppaan. Tekemisen meininki – juu, pidetään, mutta rajatusti. Ja-niin-edelleen.

Asenteen avulla toteutan Lupauksen, jonka nyt teen. Kirjoitan tähän blogiin joka päivä jotain. Lupaus voi vaikuttaa mitättömältä, mutta on masentuneelle aivan valtava. Kunhan pääsen kirjoituksissani pidemmälle, ymmärrät miksi. Masentunut tekee arkisen asian onnistumisen eteen töitä ulkoisesti nähden saman verran kuin muutkin, mutta energiaa kuluu koko päivän edestä. Tähän palataan vielä. Lupaan. 😉