kun ei vaan jaksa

Annan sosiaalisessa mediassa helposti sellaisen kuvan,että iin aina iloinen ja mun elämä on ihanaa. En oo vielä koskaan täällä blogin puolella kertonut siitä,että mulla on myös niitä huonoja päiviä,päiviä kun mikään ei vaan onnistu ja kaikki alkaa ottaa aivoon.  Mie oon hyvin herkkä,ja sitäkautta koen siis asiat hyvin voimakkaasti. Joskus vain tuntuu,ettei tunteitaan voi täysin hallita. Tän kaiken taustalla on monia asioita,ei siis ole vain yhtä syytä iihen miksi yksinkertaisesti elämä ja itseni vain ahdistaa aina välillä. 

 

Rehellisesti sanottuna on päiiä jollon voisin vain haudata itteni peittokasaan ja jäädä sänkyyn koko päiväksi. Nämä fiilikset korostuu usein iltaisin. (Ei siis tarkota sitä,että jokanen ilta on huono) Joskus vain illat on mulle vaikeita. Saattaa osittain johtua siitä,et jos en päivän aikana oo nähnyt ketään vaan oon vain yksin,myös jos stressaan jotain tai olen jännittynyt niin vaikuttaa heti sit samalla mun mielialaan. Vaikka päivä oisi ollut ihana ja mulla olis kokopäivän ollut hyvä olo,saattaa ilta sit vaan olla se niinkutsuttu kompastuskivi mun päivässä. Ei mitään tietoa miksi,mutta näin on käynyt joitain kertoja. 

 

Olen muutamassa postauksessa maininnut,että mie oon kärsinyt ulkonäköpaineista jonkun verran,nykyään on tasaisempaa enkä saa paineita niin helposti kuin ennen. Edelleen silti,jos on huono päivä tai fiilis,niin sillon saattaa myös ne paineet nousta esiin. Ja alan miettiä sitä miltä näytän tai sopiiko jokin kampaus tai vaatteet mulle yms. Se taas stressaa ja ahdistaa,jolloin myös se tietynlainen ahdistuksen kierre on valmis. 

 

Jotenkin aina en vain ymmärrä mun ajatuksia. Käytännössä kaikki on hyvin,mutta silti mua saattaa ahdistaa ja saatan olla surullinen. Se ei tarkoita etten oisi onnellinen ja kiitollinen siitä mitä mulla on,ja niistä ihmisistä ketkä on mun elämässä.  Sillä oikeasti oon enemmän kuin kiitollinen kaikille jotka on mun elämssä,ootte kultaakin kalliimpia mulle <3

Haluaisin kuula osaako joku samaistua näihin mun ajatuksiini vai oonko ihan yksin näiden kanssa. Kertokaa kommenteissa jos teillä on ollut tai on samanlaisia ajatuksia tai fiiliksiä.  

No joo,tälläistä tällä kertaa,aion jatkossakin kirjoittaa myös näitä syvällisiä ja myös surullisempiakin postauksia. Olen aito oma itseni,joten se näkyy blogissakin sitten. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *