Hei
Tänään ajattelin puhua teille itsensä hyväksymisestä,ukonäköpaineista ja sen tuomasta stressistä,sekä siitä miten itse koen asian. Miten olen lähtenyt purkamaan asiaa ja mitä teen itse asialle. Hyväksynkö itseni täysin,voinko hyväksyä oman kehoni. Nämä ovat kysymyksiä, jotka varmasti ovat monille tuttuja. Jokainen meistä pohtii joskus niitä,ja niistä saattaa sitten ahdistua ja stressata lisää.
Saatamme vertailla itseämme muihin,ja kokea että kaikki muut ovat kauniita ja hyvännököisiä mutta itse en ole sitä. Todellisuudessa meistä jokainen on omalla tavallaan aunis,eikä toista samanlaista ole olemassa, Sinä olet ainutlaatuinen omana itsenäsi. Sanoisin,että ulkonäköpaineisiin vaikuttaa vahvasti hyvin moni asia. Seuraavaksi kerron mun omia kokemuksia siitä,kun kärsin ulkonäköpaineista,enkä ollut sinut oman kroppani kanssa.
Eli joitain vuosia sitten mua stressasi ja ahdisti oma kroppa. Siihen oli monia syitä,koin esimerkiksi ett olen liian erilainen kuin muut. Voin sanoa,että jossain kohtaa koko mun oma keho inhotti ja stressasin erittäin paljon. Inhosin mun hiuksia ja kaikkea mun kropassa. Vertasin itseäni muihin ja ahdistuin siitä vain lisää. Sellanen kierre siihen stressiin ja ahdistukseen oli siis valmis.
Olen aina ollut lyhyt ja hyvin hoikka ruumiinrakenteeltani. Olen jossain postauksessa kertonutkin siitä,että oon keskonen,niin osittain johtuu siitä. Vaikuttaa siis myös se,että mulla on näkövamma. Se taas on saanu mut kokemaan itseni huonommaksi,ja alempi arvoiseksi koska en oo kokenut olevani arvokas. Todellisuudessa en itse voi asialle mitään,se on osa mua mun koko elämäni ajan. Kesti oman aikansa,että pystyin hyväksymään asian ja opin elämään asian kanssa. Näkövamman kanssa oppii kyllä elämään,helpottaa asiaa sekin että en taballaan osaa kaivata jotain muuta. Sillä en tiedä,että millaissta edes on jos näkee ”normaalisti” koska en itse ole ikinä nähnyt maailmaa ns normaalin silmin.
Itseään ei aina ole helppoa hyväksyä,ja siihen tulee erilaisia vaiheita. Joskus se on helpompaaa. Itsetuntoon ja käsitykseen omasta itsestä vaikuttaa moni asia. Kaveripiiri,koulu voivat vaikuttaa vahvastikin. Toki liikkuminen,ruokavakio ja muut elämäntavat myös tuovat oman osuutensa asiaan. Se mikä kannattaa muistaa on se,että voimme itse vaikuttaa siihen miten ja kuinka usein liikumme, ja miten syömme. Säännöllinen terveellinen ruokavalio,ja säännöllinen liikunta vaikuttavat meihin yllättävän paljon. Omiin ruokatottumuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ja liikkumiset voi myös vaikka laittaa ylös,niin näkee sen säännöllisyyden.
Oman kehonsa oppii ajan kanssa hyväksymän,se on trkeä osa myöskin itsetuntoa. Kun oma käsitys on realistinen eikä enää ahdistu omasta kropasta helpottaa se oloa ja elämää paljon. Jokainen on erilainen. Erilaisuus on oikeasti rikkaus, ja ihana asia. Vaiheita on meillä jokaisella,eik aina voi olla hyvä päivä. Itsellä on vaikuttanu myös se,että en ole koskaan oikein meikannut,olen usein miettinyt pitäisikö,tekisikö se minusta nätimmän. Ihoni ei vain oikein kestä meikkaamista,se menee nopeasti huonoon kuntoon ja siitä sitten yleensä stressaan enemmän,että mitä teen saadakseni sen taas parempaan kuntoon.
Niinpä olen jättänyt meikkaamisen lähes kokonaan,ja olen oppinut hyväjsymään sen ettei minun tarvitse meikata. Entiiä sitten olisinko nätimpi jos meikkaisin,mutta hyväksyn itseni näin. On mullakin tietenkin piviä jollon ärsyttää,ja jokin omassa naamassa tai kropassa ärsyttää. Pääpiirteittäin olen kuitenkin onnellinen omassa kehossani,ja tyytyväinen siihen. Olen löytänyt tasapainoisen elämän rytmin. Liikun siksi,että nautin siitä,ja saan siitä hyvän olon ja energiaa. Pyrin syömään terveellisesti,ja säännöllisesti. Toki on mullakin laiskoja päiviä sekä herkkupäiviä.
Omaa kroppaa kuunnellen suunnittelen liikunnan mulle. Liikunnasta ei saa tulla mittään pakkomielteistä,enkä miekään joka päicä käy vaikka juoksemassa tai muuta. Tehkää asioita mistä nautitte ja saatte positiivista energiaa.
Itseään ei tosiaan kannata veratilla muihin,eikä vähätellä. Sinä olet hyvä sellaisena,kuin olet Sinusta välitetään ja sinä olet arvokas. Huonoina hetkinä oikeasti net,ketkä ovat sinun lähelläsi. Opi ymmärtäämään ajan kanssa itseäsi,ajatuksiasi sekä kehoasi. Apuakin saat jos tarvitset,aina löyyy joku jolle puhua omista tuntemuksistaan. Ole armollinen itsellesi. Kyllä se ajan kanssa siitä <3
Nykyään olen sinut itseni kanssa,ja en enää ahdistu omasta kropastani,tai saa samalla tavalla paineita ulkönäöstä mitä tosiaan ennen sain. Kun itse kehittyy ja kasvaa henkisesti niin alkaa ymmrtää enemmän asioita. Et ole ainoa joka miettii näitä asioita. Et ssiis ole yksin ajatustesi kanssa. Kerro kommenteissa,oletko sinä käynyt läpi samoja ajatuksia kuin minä. Ja mikä sinua auttoi pääsemään niistä yli? Olisi kiva kuulla muiden mielipiteit ja ajatuksia asiaan liittyen 🙂
Tsemppiä jokaislle,joka käy näitä asioita tällähetkellä läpi,se helpottaa kyllä!
