Moikka

Ajattelin nyt kertoa mun ajatuksia vähän laajemmin liittyen parisuhteeseen ja siihen millaista oli elää kaukosuhteessa verrattuna siihen,että nykyään itten taas välimatka on hyvin lyhyt ja elämä on omalla tavallaan paljon helpompaa. En oo ite täysin sisäistänyt vielä,että oikeasti mun muru on lähellä, ja enää  ei tarvitse reissata sitä 150 kilometriä, jotta voidaan nähdä. Kyllä se vie oman aikansa tottua siihen,kun sen vajaa puolivuotta elää siten,että reissaa ja välimatkaa on joka myös tarkottaa sitä ettei voi nähdä sitä toista kovin usein. Joskus meni parikin viikkoa ettei nähty, ja voin sanoa että kyllä se välillä oli aika ikävää. Enemmin henkisesti se oli raskasta. Kun tiesi ettei toinen voi vaikka spontaanisti vain tulla. 

Ainakin mulle oli aina henkisesti rankkaa se pois lähteminen,ja yksin kotiin reissaaminen. Ja vaikka tiesi sen,että taas nähdään ja on meillä puhelimet. Ja sen lisäksi nallet (Annoin murulle viimesyksynä söpö nallen,ja sain sit kans oman nallen) Niin siitäkin huolimatta tuntui aina yhtä vaikealle lähteä pois. Toisaalta kaukosuhde myös opettaa ja kasvattaa paljon,eniten juurikin henkisesti. Siihen liittyy niinpaljon asioita,ja sitä oppii paljon uutta. Ennenkaikkea sitä oppii arvostamaan ihan pieniä asioita elämässä. 

Asiat eivät ole itsestäänselviä,ja ehkä yksi isoimmista asioista mikä kaukosuhteessa on tärkeää on keskusteleminen. Kuulumisten vaihto,toisen kuunteleminen. Se jollain tapaa korostuu juurikin kaukosuhteessa. Johtuu varmasti pitkälti siit,että se on usein ainoa tapa saada kontakti toiseen,ja kun ei voi kasvotusten puhua,on silloin puhelin tai vaikka viestit tärkeässä roolissa. Kaikille kehittyy ne omat tavat toimia ja tehdä asioita. Tietyistä asioista tulee rutiininomaisia ja osa sitä omaa arkea. 

Viestit keskellä päovää piristävät aina molempien mieltä,itsestä li ainakin tosi kiba laittaa jokin peinikin viesti kesken vaikka kouluhommien,sillä se osoittaa että välität ja toinen on mielessäsi. Myös iltaisin itse laitoin kuvan murulle. Ja lisäksi hyvänyön viestit olivat ja ovat tärkeä osa päivää, unohtamatta tietenkään aamun ekaa viestiä eli huomenen toivotuksia.  Kaukosuhteeseen täytyy sitoutua ja siitä on tavallaan osattava pitää huolta,sillä se vaatii hieman enemmän vaivannäköä. Itse en koskaan kokenut sitä huonona asiana,vaan musta oli vain ihana juurikin kirjoittaa söpöjä viestejä tai muuta vastaavaa. Lähetin tosiaan kerran paketin,ja sitten myös postikortin,juuri tuollaisia pieniä asioiya jotka saavat toisen iloiseksi. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli. 

Kaukosuhde vaatii,mutta se myös antaa ja opettaa sekä kasvattaa. Mullakin oli omat pelkoni ja ennakkoluulot,mutta niistä selvittiin ja psin yli niistä. Opin myös sen,että suhde voi toimia niinkin. Opin arvostamaan ihan pieniä asioita,ihan vaikka vain söpöjä viestjä. Ja se aika minkä toisen kanssa sai viettää,jokainen hali ja pusu. Itsestään oppii myös paljon,kun sitoutuu toiseen ihmiseen ja haluaa sille hyvää. Kärsivällisyys ja ymmärrys on asioita joita tarvitaan kaukosuhteessa. Kun annat itsestäsi kaiken,avaat sydämesi toiselle niin vastapainoksi saat itse paljon. Uskalla olla oma itsesi ja antaa toiselle mahdollisuus,se kannattaa,sen voin sanoa, 

Nyt sitten hyppäämme niinsanotusti eteenpäin,ja uuteen arkeen. Mikä konkreettisesti tarkoittaa sitä,että en ole enää kaukosuhteessa. Ajatus siitä on jotenkin kovin lämmin ja ihana. Tuntuu hyvält,kun tietää,että toinen on ihan lähellä ja matka on lyhyt. Pikkuhiljaa sen on alkanut sisäistää ja ymmärtää. Hetki mennee vielä totutellessa uuteen arkeen ja elämään, mutta voin sanoa,että oon ihan super onnellinen just nyt.  Uusi koti,ja ihana ympäristö ja muru lähellä,mitä muuta vielä voisinkaan toivoa. Se on hyvä kysymys,ihan heti en keksi mitään tähän.  Tämä parisuhde on oikeasti virallisesti mun ensimmäinen ihan kunnon suhde. Ja niin onnellinen,että kaikki on hyvin,ja voin sanoa etten koskaan oisi uskonut että joku ihminen voisi muuttaa mun elämää näinpaljon. 

Kohta puolivuotta on mennyt,ja oon saanut vaan niinpaljon iloa ja onnea mun elämääni jo näinkin pienessä ajassa. On se jännää,miten joku ihminen voi vaan tulla ja muuttaa lämää parempaan suuntaan. Arvostan ihan älyttömän paljon kaikkea sitä mitä oon saanut,ja että toinen on jaksanut tsempata mua myös niinä huonoina etkinä. Vastapainoksi olen itse pyrkinyt antamaan itsestäni toiselle kaiken sen,minkä vain omana itsenäni voin. Sillä hän ansaitsee kaiken sen. Parasta mun milestä on se,että tietää että oli mikä tahansa olo tai fiilis niin aina toista kiinnostaa,ja on olemassa joku joka pitää musta huolen. Ja jolle mun hyvinvointi on tärkeää. 

Vastaavasti mulle on tärkeää se,että muru on onnellinen ja voi hyvin. Ja siksi teenkin kaikkeni että toisella oisi kaikki hyvin,ja olisi onnellinen. Varmaan klisee,mutta tkun muru on onnellinen, olen minäkin.  Sillä mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin se,kun nään että muru on onnellinen. Saa sen sit aikaan kirje,kortti,lahja,halit,tai pusut. Mitä vain,kunhan muru on onnellinen. 

Yksi hyvän parisuhteen kulmakivistä on luottamus,sitä ilman ei yksikään ihmissuhhde voi toimia. Luottamuksesta kaikki lähtee liikkeelle. Lisäksi tietysti rehellisyys,aitous,ystävällisyys,toisen huomioon ottaminen,auttaminen sekä kuunteleminen. Oma perusperiaate on se,että toista ei jtetä yksin, oli kyseessä mikä vain tilanne. Jos oikeasti rakastat olet valmis tekemään toisen vuksi mitä vain. Ole itse tousen luottamuksen arvoinen. Ja kuten sanotaan,kohtele toista niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan,ze kantaa pitkälle ihmissuhteissa. Ole oma aito itsesi äläkä esitä jotain mitä sinä et ole. 

Kaikesta selviää yhdessä,toista kunnioittaen ja yhdessä keskustelemalla selviää moni asia, Panostakaa toisiinne ja suhteeseen. Voin sanoa,että kun parisuhde voi hyvin,voit itsekin silloin. Parisuhde antaa niinpaljon iloa,energiaa ja voimaa siihen omaan arkeen ja auttaa jaksamaan myös huonot hetket. Kaikilla on huonoja päiviä ja hetkiä, ne kuuluvat elämään. Olkaa silti kiitollisia siitä mitä teillä on,ja muistakaa sanoin ja teoin myös näyttää se,että välitätte. Pitäkää hulta toisistanne <3