Autoilu Tanskassa

Suomessa rakastin ajaa autolla, mutta täällä olen alkanut vihaamaan ajamista. Ihmisillä aina kiire ja liikennesäännöt ovat vain muita varten. Niin monesti ollut läheltä piti tilanteita ja kaksi kolaria sattunut. Ensimmäisellä kerralla ajettiin perseeseen, koska ei välitetty turvavälistä. Seuraaa tapahtui ruuhkaisella parkkipaikalla. Parkkipaikka oli täynnä autoja ja odoteltiin että päästään eteenpäin. En ymmärrä miten parkissa ollut mies ei voinut nähdä ruuhkaa vaan peruutti aivan täysiä kylkeen. Ja nämä kaksi tapahtuivat puolen vuoden sisään.

Kolmas melkein kolari tapahtui muutama kuukausi sitten. Oli tietyömaa ja siksi toinen kaista yhdistyi toiseen. Tästä oli merkit hyvissä ajoin, mutta eihän tätä rouvaa lapset kyydissä kiinnostanut. Olin omalla kaistallani ja yhtäkkiä rouva alkaa tööttämään ja yrittää väkisin tulla kylkeen. Yritän näyttää etten pääse eteen enkä taakse, koska valot punaisena ja jono seisoo. Rouva vaan näyttää keskaria ja aloittaa kuvaamisen puhelimellaan. En ymmärrä mitä olisin tuossa kohtaa voinut tehdä, käyttää taikasauvaa?

Kolmion takaa tullaan melkein aina ja olen jo alkanut miettimään opetetaanko Tanskassa, että kellä on kolmio on etuajo-oikeus.

Maanantaina oli niin paljon sumua etten nähnyt 5m pidemmälle. Siksi päätinkin ajaa pientä mutkaista ja hiljaista tietä, ettei tarvitse kovaa ajella tuossa kelissä. Noh taakseni päätti tulla sitten joku kullanmuru, joka päätti koko 7km matkan ajan tööttäillä ja vilkutella valoja, että ajaisin kovempaa. Kovempaa en ajanut kuin 40km/h vaikka rajoitus oli 60km/h. Eikä tuo häiriköinti vaikuttanut minuun, koska en ala hänen kiireensä takia itseäni tappamaan.