Muutto Tanskaan

Muutto itsessään oli helppo. Myin melkein kaiken minkä omistin ja vein mukanani vain vaatteet ja astiat. Siitäkin tosin jouduin pulittamaan monta sataa euroa. Koti oli valmiina, koska poikaystäni on tanskalainen ja asunut koko elämänsä Aarhuusissa. Uuden sotun sain muuttopäivänä ja samoin pankkitilin. Toki asiaa helpotti, koska poikaystäni oli hoitamassa asioitani mukanani tanskaksi.

Työkin piti olla valmiina, mutta se ei mennytkään sitten miten piti. Onneksi sain tilalle osa-aikaisen työn ja siitä muutaman kuukauden päästä jo kokoaikaisen.

Haastavinta oli ystävien menetys. Muutama ”ystäväni” ei pystynyt hyväksymään muuttoani ja onneani. Aluksi eivät vastanneet soittoihini ja kun he oli kännissä, sain kuulla kuinka itsekäs paska olen muuton vuoksi. Yritin ymmärtää ja unohtaa ilkeät sanat. Olin muuttanut uuteen maahan jossa en tuntenut muita kuin poikaystäväni ja ystäville oli suuri tarve. Silti harmittavan moni käänsi selkänsä ja vetosivat, että omapahan oli päätöksesi lähteä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että jos eivät hyväksy päätöstäni muutosta eivät he ole oikeita ystäviäni. En pysty lopun ikääni pyytelemään anteeksi sitä, että rakastuin. Todellinen ystävä ei anna välimatkan vaikuttaa. Onneksi niitä todellisia ystäviäkin on ja he ovat onnellisia puolestani.

Toki alku oli oppimista kaiken osalta, koska olimme seurustelleen vain 2kk ennen yhteen muuttoa. Piti opetella toisen tavat ja opetella tuntemaan toinen paremmin. Nyt melkein 1,5 vuoden päästä voin sanoa, että muutto oli paras ratkaisuni pitkiin aikoihin. Kuukausi sitten ostimme talon yhdessä ja auton. Olisin ollut tyhmä jos olisin jättänyt tämän kortin katsomatta itsekkäiden ”ystävieni” vuoksi.