Olen törppö

Olen nyt yrittänyt opetella tätä vajaan kaksi vuotta, mutta olen aivan paska siinä.

Eli small talk. Osaan vastata, hyvää kuuluu, entä sinulle. Tämän jälkeen koen oloni vain niin vaivautuneeksi. 

Töissä lounaalla näkee tämän parhaiten. Kollega toiselta osastolta istuu viereen ja alkaa jumalaton kysely. Miksi asut täällä, miten menee tanskankielen kanssa, onko sun poikaystävä missä töissä, onko sulla ikävä äitiäsi, miten tulet töihin jne. Vastaan kysymyksiin kuin työhaastattelussa ja yritän syödä samalla. Kun olen syönyt ja lähtenyt pöydästä, älyän että vastakysymykset olisivat olleet kohteliaita. 

Joskus tulee olo, että kokevatko minut tympeänä, ilkeänä ja välinpitämättömänä. Ehkä, mutten vain osaa. Pitäisi varmaan mennä johonkin kurssille, jotta oppisin. 

Toki lähimmille työkavereille juttelen normaalisti, mutta en silloinkaan niin paljoa kuin muut. Aamulla menee ensimmäiset 2h enemmän ja vähemmän kertoen miten meni edellinen ilta. En vain osaa olla oikeasti kiinnostunut niin paljoa, että kahta tuntia jaksaisin jauhaa. Riittää kun tiedän oliko kivaa vai ei, ja miksi.

Ja toinen mitä en osaa on tekstiviestien sydämet. Niitä täällä käytetään aivan liikaa. Joo, miehelle laitan ja parhaimmille ystäville. Sehän ei täällä riitä. Työkaverit, kaverin kaverit jne. viljelevät sydämiä ja vastaavia hymiöitä todella paljon. Kun en laita takaisin kyseisiä ”rakkaus” hymiöitä, tulee kysymys: Are you ok, tai Are you angry to me? En ole, en vain koe sitä sinuksi itseni kanssa. Jotenkin liian läheistä. 

Olenko ainoa törppö?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *