Turistioppaana kotimaassa

Lähdetään lauantaina miehen kanssa Suomeen ja ollaan reilu viikko siellä. Rakastan matkustaa mieheni kanssa, mutta..

Kun menemme Suomeen, niin usein koen olevani matkaopas. Aluksi se on mukavaa, mutta nykyään useimmiten rasittavaa. On aivan mahtavaa kun mieheni haluaa oppia ja kokea uusia asioita Suomessa. Itse en vain jaksaisi ravata kaikkia turisti rysiä, vaan nauttia olostani. Useimmiten se ei ole edes oma mies, joka kyseisiä kohteita toivoo. Ystävät ja perhe ovat suunnitelleet jokaiselle tunnille jotakin nähtävää ja koettavaa. Toki arvostan heidän eleitään, mutta välillä voisi ottaa vaan rennosti.

On hienoa nähdä kuinka mies on omaksunut saunomisen, suomalaisen ruuan ja suomen historiaa. Silti lomalla haluan enemmän perehtyä ystävien kanssa vietettyyn aikaan, kuin suomen itsenäistymiseen. Kotona voidaan sitten yhdessä katsoa videoita ja lukea historiaa, mutta Suomessa ollessa vaan nauttia Suomesta.

Joten tässä olisi Suomen reissun to do lista:

  • lue suomalaisia lehtiä
  • syö valion jääteloä
  • ui ja sauno
  • nauti kaikista suomalaisista ruuista
  • nauti olosta perheen ja ystävie kanssa
  • älä stressaa
Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

Erossa rakkaista

Usein kysytään miltä tuntuu asua kaukana perheestä ja ystävistä. Eihän se kivaa ole tietenkään.

En ole kovin läheinen perheeni kanssa. Pidän yhteyttä n. 10 sukulaiseen vaikka sukua olisi kummankin vanhemman puolelta liikaakin. Vanhemmat ovat eronneet ja isä kuollut, joten isan puolen sukuun en pidä oikein mitään yhteyttä. En ennen tänne muuttoakaan. Äidin puolelta pidän yhteyttä vain niihin joita en pidä rasittavina. Ennen muuttoa pidin useampaan yhteyttä, mutta en enää. En jaksa tuhlata energiaa ja aikaa siihen kun menetän hermoni ja saan kuulla vain solvauksia. Kun olen Suomessa, haluan nähdä vain niitä joiden kanssa on hyvä olla. Eli kai minusta on tullut itsekkäämpi muuton jälkeen. Sama koskee kavereita, jotka ovat aivan liian negatiivisia.

Äiti on täällä kerran käynyt kahden vuoden aikana. Ymmärrän häntä toki, koska hän ei puhu englantia eikä koskaan ollut lentokoneessa yksin.

Ystäviä on varmaan eniten ikävä. Jopa välillä niitä ei niin läheisiäkin. Suomessa oli ihanaa kun jos halusit kahville, niin aina sai jotain seuraa. Täällä ystäväpiiri on sen verran suppea ettei onnistu niin helposti. Parasta ystävää ikävöin eniten! Hän on täällä käynyt kaksi kertaa ja aina kun menen Suomeen, yritän nähdä häntä.

Kun tänne muutin niin tuli niiiiiiin paljon viestejä, että tuun käymään siellä. Tasan kaksi kaveria on käynyt täällä. En tiedä onko muille yleistä vai onko minun kaverit vaan paskoja kavereita. Kuulema viikonloppu reissua ei voi tehdä Tanskaan kun liian kaukana ( hassua kun itse pystyn sellaisen tekemään Suomeen ). Ja jos lomaa, niin sitten mennään aurinkomatkoille. En ole katkera, mutta yhdenkään sepostuksia kyläilystä en usko enää.

Ja asia mikä ärsyttää aivan mielettömästi. Tulen Suomeen lomalle ja yritän nähdä kaikkia, mutta aika ei aina riitä. Sitten on niitä jotka vetävät herneet nenään, ettei minulla ole heille aikaa. Noh, kuinkas monta kertaa on itse perseensä raahannut meille kylään. Vielä rasittavampaa on ne jotka ovat: tuu tänne meille käymää, kun mulla on keskustaan 3km matkaa. Hei HALOO! Mä olen tullut Tanskasta saakka ja jos sä et jaksa raahautua 3km, niin sitten ei nähdä.

Helppoa se ei siis ole, mutta raskaampaa olisi elää kaukosuhteessa. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ystävät ja perhe