Muutin miehen perässä Tanskaan ja monet silloin kyselivät mitä jos eroatte. Vastasin aina ettei Suomi mihinkään häviä.

Nyt vuoden alussa tuli ero ja aloin analysoimaan oliko fiksua muuttaa miehen vuoksi.

Olimme seurustelleet vain 2kk ennen kuin muutin ja siksi en Tanskasta ollut ehtinyt saamaan kavereita lainkaan. Tämä oli iso virhe. Ennen kuin muuttaa, niin olisi ollut fiksua käydä useammin ja löytää myös se oma ystäväpiiri. Kun lopuilta aloin löytämään kavereita, olikin se miehelle aika iso pala purtavaksi. Yhtäkkiä olenkin menossa useammin ja minulla olikin se oma elämä. Mies tästä väitti että olen muuttunut, joka tavallaan pitikin paikkaansa. Tosin en ystävien löydettyä, vaan silloin kuin muutin eikä minulla ollut ystäviä. En ollut silloin oma itseni kun olin vain kotona tai miehen ystävien kanssa. Lopulta kun olin oma itseni, oli miehelläni eri kuva minusta. Toki mies tiesi että Suomessa olin paljon ystävien kanssa, mutta luuli että sinkkuna ja yksin asuessani olen sosiaalinen. Noh, virheistä oppii 🙂

En olisi varmaan uskaltanut muuttaa ellei olisi ollut tukiverkkoa täällä, joten siksi olen iloinen että uskalsin muuttaa.

En puhunut englantia juurikaan, nykyään puhun 90% vain englantia ja olen oppinut jopa tanskaa.

En oikein tiennyt mitä haluan tehdä isona, nyt olen löytänyt ihanan työn täällä jota olen valmis tekemään loppuelämäni ( katsotaan tilanne uusiksi vuoden päästä 😀 ).

Olen muuttunut paljon rohkeammaksi. Uskallan matkustaa yksin, eikä pienet vastoinkäymiset lannista. Kyllä asiat järjestyy.

Olen sosiaalisempi, mutta luotan ihmisiin vaikeammin. En oikein osaa sanoa mistä tämä johtuu, mutta teen kavereita helposti, mutta ystäviä todella huonosti. Kai huonot kokemukset miten minua on kohdeltu mamuna on vaikuttanut tähän.

Maailmankuva on avartunut. 

Olen onnellisempi nyt kuin ennen muuttoa.

Yhteenveto: En kadu! Suosittelen kaikille lämpimästi ulkomailla asumista, mutta miettikää silti tarkkaan. Ei tämä helppoa ole ollut.