Polttopuut ja vanha liiteri

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, tällä tontilla kaikki mahdollinen on säästetty ”pahan” päivän varalle.

Vanhan liiterin/ kesähuoneen jatkoksi oli rakennettu uusi puuliiteri, joka oli tehty täyteen havupuiden oksista pieniä pyöreitä klapeja. Sitä en tiedä, kauanko klapit liiterissä ovat olleet, mutta mitään poltettavaa niissä ei ole. Käteen kun sellaisen ottaa, se murenee eikä siitä mitään poltettavaa jää – pelkkää roskaa. Minulle edellinen omistaja ylpeänä kertoi, että polttopuita minun ei tarvitse hankkia seuraavaan kymmeneen vuoteen. Luultavasti hänellä oli dementia, eikä enää muistanut kuinka kauan nuo puut ovat liiterissä olleet tai sitten tämäkin johtuu vain hamstrauksen suuresta himosta, joka täällä tontilla on muutenkin suuresti näkynyt.

Vanha osa, jossa myös oli reilusti klapeja, on kaatumaisillaan. Tuon vanha liiteriosan oikaisemiseen edellinen omistaja oli jostakin saanut ”oikaisupaneeleja”, jotka olivat jostain talosta purettuja sisäpaneeleita. Niillä hän oli ajatellut liiterin oikaista 😂😂. No minä en kuitenkaan niitä siihen käyttänyt……

Vanhan kesähuoneen ilmanvaihtokin oli hienosti järjestetty! Aukko suoraan homeiseen puuliiteriin, josta raikasta kesäilmaa riittää ja uni maistuu niin makoisalle!!!

Uudempi osa

Tuoreemman liiterin koolingit ja laudat sekä peltikatto olivat hyväkuntoisia. Siispä purimme lauta kerrallaan kaiken käyttökelpoisen tavaran pois, tarkoituksena käyttää ne uuden varaston rakentamiseen. Melko yksinkertainen operaatio, mutta nauloja oli käytetty laatikko kaupalla – TÄMÄ LIITERI EI KAADU!  Yhdessä koolingin päässä saattoi olla 8-10 naulaa ristiin lyötynä, joten niitä purkaessa naputtelua riitti – kannatti se kuitenkin.

Liiterin elämää

Vanhasta liiteristä tyhjensimme kaiken käyttökelpoisen polttopuun sekä kaiken muun pikku tilpehöörin. Pienillä klapeilla saamme mukavasti kuumenemaan viime kesänä pihalle rakentamani ”lämminvesivaraajan”, jolloin lämmintä vettä on saatavana koko ajan. Latasin kottikärrytkin täyteen pieniä klapeja ja vein ne lämminvesivaraajan viereen – on siitä sitten helppo kalikkaa tuleen heitellä.

”Varaajan” vieressä on ikivanha, nyt jo suorastaan räjähtänyt grilli, jossa usein iltaisin polttelemme tulta ja parannamme maailmaa. Niin tuli nytkin tehtyä. Siinä istuskellessa huomiomme kiinnittyi kovakuoriaiseen, joka siinä edessämme eteenpäin tallusteli – mikäpä ihme tuo, kesällähän kaikenmoisia mönkiäisiä riittää. Hetken päästä huomasimme toisen samanlaisen, eikä sekään vielä mitään, mutta niitä alkoikin näkyä pihapiirissä tämän tästä, jolloin mielenkiintomme heräsi.

Otimme Google Lens’illä kuvan ja vastauksenkin saimme. Kyseessä on tukkimiehen täi.

Kävin lukemassa Tuholaistorjuntakeskuksen sivuilta tästä inhottavan näköisestä tuholaisotuksesta. Mitään uutta rakennusta tällä eikä naapurinkaan tontillakaan ole, joten sen puolesta ei vaaraa taida olla.  Huolestumisen aiheeksi nousee tuo ympäröivä metsä, joka on mäntyvaltainen. Onkohan täällä kohta metsää enää ollenkaan??

Osittaisen helpotuksen huokauksen saan onneksi jo ennen juhannusta. Siihen mennessä tuon örkkipesänä oleva maiseman pilaajan pitäisi olla poissa 🙏