Luonnon kiertokulkua ūüź¶

Säätä uhmaten, päätimme viettää vapun mökkeilyn merkeissä. Kylmää oli, tuuli puhalsi pitkin järven jäätä, joka vielä osittain oli sen peitossa. Sulaminen oli alkanut järven toisesta päästä ja eteni verkkaista vauhtia kohti vastakkaista päätyä.

Joutsenet olivat saapuneet perinteiselle pesint√§paikalle ja pieni√§ kurkiaurojakin lenteli muutaman kerran p√§iv√§ss√§. Vapun aattona, saimme seurailla luonnon tarjoamaa ”j√§nnitysn√§ytelm√§√§”. Ensimm√§isess√§ osassa saimme katsella, kuinka pari kurkea asteli j√§√§ll√§ ylv√§in√§, tutkiskellen ehk√§ mahdollisia pesint√§paikkoja tai kummastellen Suomen hyyt√§v√§√§ huhtikuista s√§√§t√§.

Kun kurjet olivat menneet menojaan, eikä joutseniakaan enää sillä hetkellä näkynyt, huomiomme kiinnittyi uudelleen järven jäällä oleviin lintuihin. Ihmettelimme, mikä torikokous siellä olikaan meneillä? Kuusi isoa lintua, näyttivät tosin mökin ikkunasta katsellen mustilta pisteiltä. Oli pakko tarttua kiikareihin. Metsoja! Ja vielä kuusi kappaletta!
Saimme seurata, kuinka ne p√∂rhisteliv√§t sulkiaan ja pyrst√∂√§√§n, sek√§ ottivat toisistaan mittaa hyppim√§ll√§ rinta edell√§ toisiaan vasten. V√§lill√§ pitiv√§t pient√§ taukoa, jonka j√§lkeen taas jatkettiin. Taisi ”taistelukaverikin” v√§lill√§ vaihtua.
Istuimme sis√§ll√§ m√∂kiss√§, josta n√§kym√§ on suoraan j√§rvelle ja seurasimme t√§t√§ luonnon tarjoamaa el√§myst√§. Siin√§ samalla yritimme ratkoa ristikkoa aina, kun kosiomenoissa seurasi taukoa. Yht√§kki√§ kuului kauhea pamaus, ikkunat hel√§htiv√§t ja taisi siin√§ liraus housuunkin p√§√§st√§. √Ąkki√§ ulos katsomaan mit√§ tapahtui. Ensimm√§isen√§ mieleen tuli, kaatuiko puu m√∂kkivanhuksen p√§√§lle, vai tippuiko taivaalta avaruusromua.

Siinä sitten pihalla pällistelimme yrittäen löytää syytä kovalle jysäykselle. Mitään ei löytynyt ja melkein jo luovutimme, kunnes huomasimme ison elottoman linnun terassilla. Aikamme sitä tutkittuamme, lajikin löytyi. Ilmeisesti soidinmenoista liikaa innostunut koppelo. Harmillista, että sen elämä päättyi niin ikävästi.

Tällä hetkellä istun täällä mökillä kirjoittamassa tätä pientä tarinaa ja samaan aikaan kirjosieppopariskunta ovat saapuneet asuntonäytölle. Kovasti näyttää kiinnostavan uusi asunto. Sisällä vieraillaan vuorotellen ja pariin otteeseen yritetään mahtua samaan aikaan. Mökin ikkunasta on suora näkymä pönttöön. Välimatkaa on sellaiset 5-6 metriä, joten kyseessä on pongarin aitiopaikka.
Viime vuonna pöntössä asusti tinttipariskunta, jotka saivat yhdeksän poikasta. Saimme seurata, kuinka lapsukaiset lennähtivät omille teilleen. Pöntön alin poikanen Рse pahnan pohjimmainen ei osannutkaan lentää, eikä siten selvinnyt koettelemuksesta. Käpytikkakin pelotteli poikuetta useaan otteeseen, mutta ei aivan onnistunut sisään murtautumaan. Ihanaa seurata, kuinka luonto puhkeaa eloon pitkän talven jälkeen.

koti piha-ja-puutarha
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *