Luonnon kiertokulkua 🐦
Säätä uhmaten, päätimme viettää vapun mökkeilyn merkeissä. Kylmää oli, tuuli puhalsi pitkin järven jäätä, joka vielä osittain oli sen peitossa. Sulaminen oli alkanut järven toisesta päästä ja eteni verkkaista vauhtia kohti vastakkaista päätyä.
Joutsenet olivat saapuneet perinteiselle pesintäpaikalle ja pieniä kurkiaurojakin lenteli muutaman kerran päivässä. Vapun aattona, saimme seurailla luonnon tarjoamaa ”jännitysnäytelmää”. Ensimmäisessä osassa saimme katsella, kuinka pari kurkea asteli jäällä ylväinä, tutkiskellen ehkä mahdollisia pesintäpaikkoja tai kummastellen Suomen hyytävää huhtikuista säätä.
Kun kurjet olivat menneet menojaan, eikä joutseniakaan enää sillä hetkellä näkynyt, huomiomme kiinnittyi uudelleen järven jäällä oleviin lintuihin. Ihmettelimme, mikä torikokous siellä olikaan meneillä? Kuusi isoa lintua, näyttivät tosin mökin ikkunasta katsellen mustilta pisteiltä. Oli pakko tarttua kiikareihin. Metsoja! Ja vielä kuusi kappaletta!
Saimme seurata, kuinka ne pörhistelivät sulkiaan ja pyrstöään, sekä ottivat toisistaan mittaa hyppimällä rinta edellä toisiaan vasten. Välillä pitivät pientä taukoa, jonka jälkeen taas jatkettiin. Taisi ”taistelukaverikin” välillä vaihtua.
Istuimme sisällä mökissä, josta näkymä on suoraan järvelle ja seurasimme tätä luonnon tarjoamaa elämystä. Siinä samalla yritimme ratkoa ristikkoa aina, kun kosiomenoissa seurasi taukoa. Yhtäkkiä kuului kauhea pamaus, ikkunat helähtivät ja taisi siinä liraus housuunkin päästä. Äkkiä ulos katsomaan mitä tapahtui. Ensimmäisenä mieleen tuli, kaatuiko puu mökkivanhuksen päälle, vai tippuiko taivaalta avaruusromua.
Siinä sitten pihalla pällistelimme yrittäen löytää syytä kovalle jysäykselle. Mitään ei löytynyt ja melkein jo luovutimme, kunnes huomasimme ison elottoman linnun terassilla. Aikamme sitä tutkittuamme, lajikin löytyi. Ilmeisesti soidinmenoista liikaa innostunut koppelo. Harmillista, että sen elämä päättyi niin ikävästi.
Tällä hetkellä istun täällä mökillä kirjoittamassa tätä pientä tarinaa ja samaan aikaan kirjosieppopariskunta ovat saapuneet asuntonäytölle. Kovasti näyttää kiinnostavan uusi asunto. Sisällä vieraillaan vuorotellen ja pariin otteeseen yritetään mahtua samaan aikaan. Mökin ikkunasta on suora näkymä pönttöön. Välimatkaa on sellaiset 5-6 metriä, joten kyseessä on pongarin aitiopaikka.
Viime vuonna pöntössä asusti tinttipariskunta, jotka saivat yhdeksän poikasta. Saimme seurata, kuinka lapsukaiset lennähtivät omille teilleen. Pöntön alin poikanen – se pahnan pohjimmainen ei osannutkaan lentää, eikä siten selvinnyt koettelemuksesta. Käpytikkakin pelotteli poikuetta useaan otteeseen, mutta ei aivan onnistunut sisään murtautumaan. Ihanaa seurata, kuinka luonto puhkeaa eloon pitkän talven jälkeen.
