Nyt se sitten tapahtui, olen työtön….. Siitä on kymmenen vuotta kun olen viimeksi ollut työttömänä. Ajattelin että ensimmäisenä pitää mennä työvoimatoimistoon. Tyhmästi ajateltu! Ne ei halua ihmisiä sinne. Infon nainen sanoi että: ”Juu, ei tänne voi tulla. Sun pitää täyttää lomakkeet netissä, ei täällä. Me kyllä sitten soitetaan sulle 14 vuorokauden kuluessa siitä kun olet ilmoittautunut netissä. Jos halutaan että tulet tänne, niin kutsutaan kyllä sitten” Huh, huh. Naurahdin naiselle kun mikäkin mummo että on ne ajat sitten  muuttuneet…. Kuvittelin, että nykyajan aktiivimalli, mistä kaiken aikaa pauhataan, vaatisi sitten oikeasti sitä että ihminen fyysisesti tekee jotain. Mutta tämähän tarkoittaa vain sitä että kotona möksötetään ja netin kautta puuhastellaan. Ei varsinkaan käydä tapaamassa ihmistä. Sekin tuli selväksi että älä soita, me kyllä sitten soitetaan.

Kyllä nykyaika on mennyt kummalliseksi, ei voi muuta sanoa.

En ole osannut ottaa rennosti ollenkaan. Vaikka tiedän, että saan kuun lopussa vielä yhden normitilin ja siihen lomarahat vielä päälle, niin hirveä hätä on koko ajan. Entä jos en saakkaan töitä? Miten mun rahat riittää? Saanko varmasti maksettua lainat, laskut ja hankittua riittävästi ruokaa koko porukalle. Saunaankin pitäisi panelit vielä hankkia ja sähkäri pitää vielä kerran pyytää käymään kytkemään saunan ja pesuhuoneen  valaistukset.

Siitä unelmatyöstä ei ole vieläkään kuulunut mitään, joten olen menettänyt toivoni sen suhteen. Siellä sanoivat, että 12.3 on viimeiset haastattelut ja tekevät nopean päätöksen sen jälkeen. Nyt on jo 21 pv. Voi kai olettaa että paikkaa ei ainakaan mulle tarjota… Laitoin toissapäivänä muutamia hakemuksia taas eteenpäin. Yhdestä paikasta jo eilen aamulla soitettiinkin. Koskaan ei ole käynyt niin että minun olisi pitänyt toppuutella. Jotenkin liian innokkaalta kuulosti, mikä herätti heti omat epäilyni. Olisi pitänyt heti puhelimessa päättää millä tuntipalkalla tulen töihin. Sanoin siihen että olen saanut viimeiset 10v kuukausipalkkaa, niin tätä pitää hiukan miettiä. Ja kun en edes tiedä mitä kaikkea työ sisältää. Kyseessä kun on työhön osallistuva esimies, niin pitää saada soppariin sitten ne esimiestunnit määriteltyä. Kieltämättä olen hiukan liian koulutettu kyseiseen työhön, mutta hittovie, jostainhan minun pitää jälleen kerran aloittaa rakentamaan sitä uraani 🙂 Jännä nähdä

Kirppispöytäkään ei ole tuottanut niin hyvin kuin kuvittelin. Voi olla, että olen myynyt tavaraa liian halvallakin. Tai sitten tavara on ollut sellaista mikä ei tällä hetkellä liiku. Olen saanut kellarista tyhjennettyä kaksi pahvilaatikkoa. Siis kun myytäviä tavaroita olen kerännyt eri laatikoista ja sitten yhdistellyt laatikoita, joihin on jäänyt enää vain vähän tavaraa. Myynti on ollut kyllä sen verran että saan pöytämaksut katettua, mutta en tiedä kattaako yli jäävä osuus kaikkia muita kuluja. Meiltä on kumminkin matkaa kirppikselle 20km ja olen sinne muutaman kerran vienyt aloituspäivän jälkeen lisää tavaraa. Mutta se positiivinen asia minkä olen huomannut, niin nykyisin ihmiset osaa käyttäytyä torilla paremmin kuin ennen. Ainenkaan minun pöytä ei ole ollut kaaoksen vallassa. Aika siistinä se on pysynyt, eikä toisten tavaroita ole pahemmin minun pöytään jätetty. Tai ainakin tällä tavalla meidän kirppiksellä.

Ensimmäisenä päivänä kun vein ekat kamat pöytään, eräs mummo oli kyllä tosi agressiivinen minun tavaroitten suhteen. Seisoa tökötti ihan kyljessä kiinni ja kyttäsi silmä kovana mitä tavaraa laatikoista otan esille. Teki mieli sanoa hänelle että voisi mennä hiukan kauemmas seisomaan että pystyisin hoitamaan homman paremmin, mutta pidin kieleni kurissa. Kevyesti puupin vain kun asettelin tavaroita pöydälle, niin hän tajusi ottaa puoli askelta kauemmas 😀

Voi olla että muotivaatteilla tai niiden tapaisilla saisi suuremmat myynnit, kun minun kirjoilla ja koriste-esineillä, joita suurin osa tavaroista on ollut….. Mutta sainpahan ne pois nurkista pyörimästä ja edes hiukan tilaa kellariin. Ja onhan tässä vielä myynti aikaa sunnuntaihin asti, eli 5 pitkää päivää….