Hei!Aluksi haluaisin kertoa pääkohdat blogissani eli kuka olen/miksi kirjoitan/mistä idea/aiheeni yms. Pidän blogini nimettömänä, koska kirjoitan aika yksityisistä asioistakin ja koen että näin on paras. Mutta nyt menemme itse blogin pariin, eli siis lyhyesti;Kärsin oman diagnoosini mukaan masennuksesta. Tässä blogissa kerron tarkemmin syitä ja seurauksia, selviytymis tarinaani ja päivitän kuulumisia. En paljasta nimeäni/asuinpaikkaani/ikääni tms muuta yksityistä tietoa sen tarkemmin kuin on tarpeellista, mutta tässä pari faktaa kaikille lukijoille tiedoksi. asun itä-suomessa ja käyn ylä astetta, olen teini. harrastan monipuolisesti, olen pirteä ja iloinen.. paitsi silloin kun olen yksin. enkä tiedä onko  iloisuuteni feikkausta. selvä selvä nyt joku tulee ja sanoo että tämän ikäinen ei voi tietää masennuksesta ja oikeista ongelmista mitään, enkä varmaan tiedäkkään, mutta tiedän itse olotilani ja tämän blogin tarkoitus on purkaa omaa oloani tänne ja kirjoittaa vinkkejä kaikille. (vaikkei olisikaan masennusta) kerron myös tarinaani päiväkirjan muodossa.

aloitan nyt kertomalla kaiken alun.Itse huomasin käytökseni vaihtelevan vasta vain viikkoja sitten. aluksi se oli vain miettimistä, huomasin itseni miettimässä ikäviä asioita, kuten yksin jäämistä, kuolemista, vanhenemista, elämän epätäydellisyyttä yms.. sitten aloin jättää ystäviäni huomiotta, en tietenkään tahallani. sitten viimeviikolla, kun sairastuin influenssaan ja jäin pois koulusta, aloin miettiä elämän tarkoitusta ja reaktioni oli: ”ei hitto! mitä mä mätänen täällä yksinäisyytyäni kun elämä on vasta edessä!?” tajusin että olin ollut koko viikon yksin huoneessani ja vain kuunnellut surullista musiikkia ja ollut tekemättä mitään. en ollut nähnyt auringon valoa kunnolla aikoihin. nyt kun tarkemmin miettii, luulen että tämä ”kaikki hylkää” ajatus lähti liikkeelle uuden vuoden päivästä kun tapahtui jotain mitä en ollut todellakaan ikinä osannut odottaa. paras ystäväni (kutsutaan häntä nyt vaikka ellaksi)jätti minut, koska olin ystävä hänen vihatoverilleen. tajusin ettei se ole oikeaa ystävyyttä. En siis mitenkään kiusannut tätä ”ellaa” vaan olin niin kuin ennenkin, kuuntelin tätä aina kun hänellä oli vaikeaa, autoin päätöksissä ja olin tukena kaikessa. luulin ettei mikään pieni riita voisi erottaa meitä. mutta näin kävi, vietin uuden vuoteni riidellessä hänen kanssaan puhelimessa, mutta yritin samana päivänä epätoivoisesti sopia ja pyytää anteeksi kaikkea. yhtäkkiä kaikki oli ”ellan” mielestä minun vikani. joten meidän juttu meni poikki. :'( silloin en vielä tuntenut masennuksen oireita, vain vahvaa, helpottamatonta surua. Onneksi siinä tilanteessa tukenani oli meidän yhteinen ystävämme,(kutsun häntä vaikka millaksi)joka oli laittanut myös samana päivänä ellan kanssa välit poikki omista syistään. tämä milla on tärkeässä osassa näin jälkeen päin mutta siitä lisää myöhemmin. 

nyt tästä tapahtumasta on kulunut vähän päälle kaksi kuukautta, olemme sopineet ellan kanssa mutta meistä ei ikinä tullut enää niin läheisiä ystäviä kuin ennen.  tosin milla on nykyään yksi parhaita ystäviäni joka auttaa eniten pääsemään masennuksestani, hän kun on kokenut joskus saman. mennäämpä takaisin käytöshäiriöihini joita alkoi esiintyä masennuksen alkuvaiheessa. aloin olla ilkeä ystävilleni(tahattomasti), vaivuin niin syvälle että en enää välittänyt oikein mistään. pukeuduin niinkuin ennenki ja yritin olla kiva, mutta aina kun joku ärsytti minua niin sanoin ihan suoraan kaiken päin hyvien ystävieni naamaa. kadun tätä nyt. sitten tämä ainainen ärsyttävyyden tunne alkoi jäädä hetkelsi taakse kun pyysin ihastustani ulos ja hän vastasi myöntävästi viestiini. tosin tämä näkeminen ei ole vielä toteutunut koska kummallekkaan ei ole käynyt päivä yksiin. sitten aloin ajatella, että ehkä kaikki pilaantuisi ihastukseni kanssa ja vajuin alas pohjalle taas, niin herkkä kun olen. nyt kuitenkin viimeyönä aloin avautua kaikesta millalle puhelimellani ja hän oli tyrmistynyt miten kaikki oli tapahtunut hänen huomaamattaan ja nopeasti. hän lohdutteli minua ja kannusti ihanasti. tajusin että minulla näytti olevan edes yksi tosi ystävä joka todella välitti.<3

kiitos kun luit! kirjoitan selviytymisestä ja muustakin aiheeseen liittyen seuraavan kerran. siihen siis! 🙂 <3

My feelings kuittaa tältä kertaa, pysy kuulolla jatkosta 😉