Lily

Elämän mieli

Kirsi

Rintojen jälkitarkastus, kuvat arvista+lopputulos, kuukausi leikkauksesta.

Heti tämän blogitekstin alussa, haluan varoittaa, että tämä blogipostaus sisältää kaksi kuvaa suoraan leikkaussalista, omasta leikkauksestani. Kuvassa ei kuitenkaan näy juuri mitään avatusta kehostani, sillä juuri poistettu implanttini (arpikapselin sisällä) on siinä edessä. Jos tälläinen tuntuu liian raa’alta, älä lue/katso tämän blogin loppuun asti.

Juhlistin elämääni drinkillä, kuukausi leikkauksen jälkeen.

Rintaimplanttien poistosta on nyt kuukausi ja 5 päivää. Olo alkaa tuntumaan jo aika normaalilta. En silti vieläkään yritä nostaa käsiä ylös tai bodata yläkropalla, hyppiä tai heilua niin että tissit pomppii, koska sitä kehoitettiin välttämään niin kauan kuin mahdollista 4-8 viikkoa. Jälkitarkastukseen menin 2 viikkoa poistosta, jolloin multa poistettiin tikit ja näin mun arvet ensimmäistä kertaa. Makasin toimenpidetuolissa selälläni, kun kirurgi poisti tikit. Hän antoi minulle peilin, jotta pääsen katselemaan arpiani heti ja kertomaan mielipiteeni. Se oli kiva juttu. Kehuin arpia heti, sillä mulle oli kuitenkin tehty enbloc lihaksen alta ja tiesin, että arvet tulevat olemaan suuremmat, kuin laittaessa. Kirurgi katsoi rintojani ja sanoi että hyvin kauniit ovat, ”en laittaisi niihin mitään” eli siis tarkoittaen, että hänen mielestään en tarvitse lisä/korjausleikkauksia. Ilahduin jälleen tästä kommentista, että ei olla heti ns ”myymässä” lisää palveluita, vaan kirurgi tuntuu aidosti ajattelevan potilaan parasta.

Iloinen yllätys oli, että juttelin kirurgini kanssa pitkät jutut, noin implanteista ylipäätään. Minua kiinnosti kysellä ja häntä selvästi kiinnosti myös vastata ja kertoa. Pakko nostaa taas pisteistä tästä, sillä en olisi aikaisemmin uskonut, että monikaan plastikkakirurgi mielellään kertoisi kenellekkään, myös niistä implanttien huonoista puolista.

Menimme katsomaan koneelta leikkauksestani otettuja kuvia. Niitä oli vaihe vaiheelta hoitaja ottanut, koko leikkauksen ajalta. Halusin ehdottomasti nähdä nämä kuvat ja kävimme niitä läpi. Kirurgi kertoi leikkauksestani ja sanoi, että minulla oli käynyt hyvä tuuri, sillä implantit ja kapselit olivat ehjät. Tosin toisessa kapselissa oli ”kapseli kontraktuura” joka tarkoittaa arpikapselin kiristymistä, kovettumista tai/ja kasvamista. Minulla se oli vielä lievä ja kapseli oli vetänyt implanttini niinsanotusti ”ruttuun”. Kapselikontraktuura voi pahimmillaan aiheuttaa implantin hajoamisen, jos se kiristyy liikaa ajan saatossa. Kapselikontraktuurasta tulee useasti jonkinlaisia tuntemuksia, mutta minulla ei niitä ollut, joten en osannut yhtään odottaa tälläistä.

Vertaistukiryhmästä saamani kuva implanteista. Sain luvan tämän kuvan julkaisemiseen. Kuvassa näkyy implanttien sisällä omituisia kokkareita. Kyseessä saattaa olla home. Nämä implantit ovat ”saline” eli suolaliuos implantit. Saline- implanteissa kuitenkin kuori on silti silikonia. Saline- implanttien täyte on vesi-suolaliuosta.

Keskustelimme siitä, kuinka tärkeää on, että kirurgi osaa suorittaa enblocin, eli että implantti poistetaan arpikapseleineen. Hän myönsi, että kaikki eivät sitä osaa. Enbloc on tärkeä, etenkin, jos implantti on hajalla.

Joskus on kuitenkin jo valitettavasti liian myöhäistä. Kirurgini kertoi minulle esimerkkitapauksesta, joka oli hänelle osunut hiljattain. Tässä tapauksessa, arpikapseli oli jo valmiiksi ”riekaileina” ja silikonimössö oli levinnyt kokonaan potilaan sisään. Tässä vaiheessa sitä haluaisi ajatella, että varmaan kyseessä on pakko olla jokin ikivanha implantti. Kysyin, että mikä implanttimerkki oli kyseessä ja ovatko ne edelleen käytössä? Implantit olivat Eurosiliconen ja ne ovat kuulema edelleen käytössä. Kirurgi tuntui olevan itsekkin hämillään, sillä on pitänyt tätä implanttimerkkiä enemmänkin luotettavana.

Joskus implantit voivat olla myös tummia, tai jopa mustia ulostullessaan.

Googlasin Eurosiliconen implantit. Netissä sanotaan, että ”Global Consolidated Aesthetics (GC Aestehics), jolla on yli 40 vuoden kokemus implanttien kehittämisestä ja valmistuksesta, on kattoyhtiö kahdelle johtavalle implanttivalmistajalle, Nagorille ja Eurosiliconelle. Kaikki Eurosilicone-implantit on valmistettu täysin ISO- ja EU- vaatimusten mukaisesti ja ne ovat CE- sertifikoituja lääkinnälisen laitteen vaatimusten mukaisesti. Tämäpä lämmittää jälleen mieltä, jos sattuu olemaan siinä tilassa, että koko hemmetin impantti on levinnyt sisääsi. Olin taas kerran, järkyttynyt kuulemastani. Potilaan kummatkin implantit olivat hajalla, mutta toinen oli jo päässyt kokonaan kuoren sisältä kuin ”räjähtämään” potilaan sisään. Kysyin, miten tälläinen implantti poistetaan? Ainoa vaihtoehto on kuulema imeä. Ei tosin ollut ensimmäinen kerta kun kuulen tästä, sillä olen nähnyt joitain kuvia, jossa implantti on läpinäkyvässä muoviastiassa, käytännössä katsoen ihan mössönä tai nestemmäisenä liejuna. Imemisen jälkeen, pitää tietysti yrittää ”pestä”tämä tahmea paska pois mahdollisimman hyvin. Voi herrantähden sentään. Aloin voimaan huonosti, ihan vaan ajatuksesta, jos itselle olisi käynyt näin. Varmasti jokainen ymmärtää, ettei kaikkea silikonia voida saada pois ja osa on jo matkalla kehossa. Silikonimössö on tahmeaa ja tarttuu muovihanskaankin niin, että se ei lähde siitä vesipesulla pois.

Kotimatkalla Turusta Helsinkiin mietin tämän esimerkkitapauksen naista. Mietin, että mitenköhän tämä nainen voi? Samalla mietin, kuinka vähällä itse pääsin ja pohdin omaa onnekkuuttani. Illalla kun saavuin kotiin, juttelin yhden ystäväni kanssa, joka myös auttaa ja informoi naisia implantteihin liittyen. Keskustelimme aiheesta ja suoraansanoen, mulla alkoi kiehua päässä. Raivostuin itsekseni, ensimmäistä kertaa niinkin paljon. Mietin, kuinka tälläinen paska voi olla mahdollista edelleen. Miksi tälläinen on laillista, kun tuollainen ”räjähtäminen” kerran on mahdollista? Ei tunnu olevan väliä, minkä merkkinen implantti on. Kun menin nukkumaan, kyyneleet valuivat kuin väkisin silmistäni. Ihmettelin, miten tunteisiin tämä homma mulla meni, koska itken äärimmäisen harvoin minkään takia. En tunne tai tiedä tapauksen naista, en ole koskaan jutellut hänelle. Silti tunsin olevani niin pahoillaan hänen puolestaan. Nämä naiset ovat menneet leikkaukseen samasta syystä kuin minäkin, tehdäkseen itsestään paremman, jotta kelpaisi yhteiskunnan ulkonäkövaatimuksiin. Ei KUKAAN menisi sinne, jos tietäisi mitä kaikkea siitä todella voi seurata. Minä vannon, EI KUKAAN.

Arvet 4 liikkoa leikkauksesta. Normaalisti seistessä, arvet jäävät rintojen alle piiloon.
Arpi lähikuvassa, 4 viikkoa leikkauksesta. Arvet ovat näissä kuvissa ihan erilailla esillä, miten ne oikeasti näkyvät rintojen alta. Kuvassa näkyvä ”piste” on dreenin poistokohdasta jäänyt, pienempi arpi. Samanlainen löytyy myös toiselta puolelta.

Postasin ”4 viikkoa leikkauksesta” juhlakuvan instaan ja facebookkiin. Halusin, että ihmiset nyt sitten näkee millaiset rinnat mulla on, kun oon kerta niistä niin paljon julkisesti puhunut ja jotkut ihmiset miettii mun rintojen lopputulosta varmasti kuitenkin. Näissä kuvissa mulla ei ole mitään tuon topin alla, joten rintojen muoto näkyy selvemmin.

En olisi  koskaan uskonut olevani näin tyytyväinen itseeni leikkauksen jälkeen. En ikinä. Tiedän toki, että kaikilla lopputulos ei ole yhtä hyvä. Siihen vaikuttaa implantin koko, onko se lihaksen alla vai päällä, ikä, elintavat ja ravinto sekä geenit. Myös kirurgin valinnalla saattaa olla merkitystä. Tuntuu, että olo on parempi ja itsevarmempi, kuin ennen leikkausta. Arvet nyt on joo, mutta seisaalteni ollessa ne jäävät totaalisesti rintapoimuun piiloon, eikä niitä näy juuri ollenkaan. Ajan kanssa arvet parantuvat ja vaalenevat todella paljon (kunhan ei anna niille vahingossa aurinkoa vielä moniin vuosiin!). Olen siis tyytyväinen, että en tehnyt samantien kiristysleikkausta.

Kiristys voi olla ihan paikallaan, jos on ollut esim 450cc tai isommat implantit, muissa tapauksissa en suosittele heti menemään kiristykseen. Rintojen kannattaa antaa palautua ensin ja vasta vuoden päästä harkita kiristystä, jos edelleen tarvitsee. Venyneille rinnoille myös rasvansiirto ja jopa yksikin rasvansiirto voi tuottaa toivottua tulosta. Jos sen sijaan rinnat on pienet, ns. kireät, eikä rinnoissa ole kunnolla tilaa rasvansiirrolle, voi lopputulos olla myös epätoivottu rasvansiirrolla. Eli, jos poiston jälkeen teet kiristyksen ja myöhemmin haluatkin rasvansiirron, lopputulos voisikin olla parempi venyneille rinnoille.

Rasvansiirrossa rasvasolut tarvitsevat tilaa. Mitä enemmän rinnoissa on tilaa, sitä enemmän rasvaa voidaan siirtää kerralla ja osa rasvasta aina liukenee pois siirron jälkeen, eli jos tilaa ei ole paljon, ei rasvaa voida siirtää paljoa ja näin vaan pieni määrä tulee jäämään rintaan. Jos sen sijaan rasvansiirron jälkeen haluat vielä tehdä kiristyksen, sille tuskin löytyy estettä, jos rasvansiirrolla ei saada niin täyteläistä lopputulosta, kuin toivoisit. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että korjausleikkaukset ovat myös kalliita, kivuliaita ja rasvansiirrosta on puhuttu sen olevan paljon kivuliaampi kuin impalanttileikkauksien. Eli mitään helppoja juttuja nämä eivät ole. Rasvansiirrot ja kiristykset maksavat yleensä 4000-10 000 per leikkaus ja niihin tietysti kuuluu omat riskinsä, kuten kaikkiin leikkauksiin.

Rasvansiirtoakaan ei suositella heti implantinpoiston yhteydessä, on parempi antaa rintojen toipua ensin. Muistattehan naiset myös sen, että vastuullinen kirurgi ei laita uusia implantteja samantien potilaalle, jolta poistetaan hajonneet implantit. Oma kirurgini sanoi, että ei tekisi niin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun todelliset ongelmat alkavat juuri siitä, implanttien vaihdosta.

Tänään ajatuksissani oli eräs nainen, joka juuri kertoi olevansa implanttiensa kanssa niin kovissa kivuissa, että ei pysty nukkumaan. Hän odottaa poistoleikkaukseen pääsyä.

Olen nyt jo useamman kerran törmännyt siihen, miten implanteista on löydetty hometta. Alkuun se kuulosti lähinnä vitsiltä. Kuvia katsellessa todella näyttää siltä, että implanteista on todella löytynyt hometta. Melkoisen kuvottavaa, vaikka tuskin yleistä. Lopussa vielä kuvia implanteista ja kapseleista, joiden jälkeen viimeisenä kuva omasta leikkauksestani ja omista kapseleistani. Kaikkien näiden kuvien julkaisuun olen erikseen pyytänyt ja saanut luvan.

Haluan vaan sanoa; jos ihailet silikonitissejä, ihailet samalla myös näitä:

Allerganin implantit, olleet potilaalla 10 vuotta.
Likaisen näköiset implantit.
Allergan Smooth – implantit. Olleet potilaalla ”vain” 6 vuotta.
Arpikapseli voi näyttää myös tältä.
Tämä on oma arpikapselini implantin takapuolelta kuvattuna. Kirurgi on onneksi saanut siististi poistettua implantin kapseleineen.
Tässä kuva leikkauksestani, jossa kirurgi on juuri poistanut implantin sisältäni. Kuvassa implantti näyttää enemmänkin joltain epämääräiseltä sisäelimeltä, sillä ei todella näytä enää pyöreältä. Kapselikontraktuura on vetänyt implantin ”ruttuun” ja pahimmillaan tämä voi hajoittaa implantin.

Tässä omat implanttini vielä, siinä vaiheessa kun tunteja leikkauksesta heräsin ja sain heti nähdä implantit ja arpikapselit.
Implantit ja kapselit poistettuna. Kukaan ei osaa tarkkaan sanoa, mistä johtuu että osalla implantit voivat hajota muutamassa vuodessa. Se voi tapahtua merkistä riippumatta. Itse olin onnekas. Nämä allerganin implantit olivat sisälläni reilun 10,5 vuotta.

Löydyn edelleen instasta Kirzikka, laita viestiä jos on asiaa tai kysyttävää.

Youtubesta löytyy myös 3 videota, ne löytyy ihan hakemalla Kirsi Kukkonen ja implanttien poisto.

Muistattehan myös ylläpitämäni vertaistukiryhmän facebookissa, nimellä ”implanttienpoisto vertaistuki”.

Naiset, puhukaa näistä asioista. Jos ette julkisesti, edes toisillenne, jotta ihmiset saavat lisää tietoa. Kiitos <3

Avainsanat: , , , , , , , ,
Kauneus Oma elämä Hyvä olo Podcastit
Kirsi

Rintaimplantit poistettu, 9 päivää leikkauksesta

Kävin rintaimplanttien poistoleikkauksessa 9 päivää sitten, eli 30.9.2021.

En ole vielä ehtinyt kirjoittamaan blogia leikkauksen jälkeen, johtuen siitä, että aloitin kuvaamaan vlogia youtubeen aiheesta. Jos kiinnostuit, löydät mun videot youtubesta ihan hakusanalla ”implanttienpoisto”. Vlogini ensimmäinen jakso on ”rintaimplanttien poistoleikkaus huomenna”. Idea tämän vlogin aloittamisesta tuli samana päivänä, kun nauhoitin ekan jakson. Eipä sitä paljoa ehtinyt suunnittelemaan, alotin vaa höpöttää kameralle ja katoin mitä tuli. Ehkä ajatus siitä että vlogijakso olisi mielummin ”aito” kuin käsikirjoitettu ja leikelty video, viehätti minua. En jaksa sellaista hienostelu hommaa ainakaan tässä vaiheessa elämää, enkä ole mikään ammattilaistubettaja  ja ajattelin myös, että eihän mun tarviikkaan olla. Ne katsovat videot, joita aihe oikeasti kiinnostaa.

Kun palasin kesälomalta töihin, ajattelin, että 3 viikkoa enää leikkaukseen. Silloin aloitin stressaamaan, lähinnä sitä, miten saan nyt nukuttua, kun mietin kuinka lähellä operaatio jo on. No, se johti luonnollisesti siihen, että yöunet oli aika huonolla tolalla ainakin joka toinen yö kun kerta aloitin niitä unia stressaamaan. 😀

Jotakin ihmeellistä tapahtui kuitenkin noin viikko ennen leikkausta. Stressi ja pelko katosi, lähes kokonaan. Edes leikkauspäivänä mua ei juuri huolettanut, ajattelin vaan, mitä söisin ja miten joisin vettä kun herään leikkauksesta. Oli kauhea jano ja suht kova nälkäkin, kun on tottunut normaalisti syömään aamulla ja leikkauspäivänä se on kielletty.

Leikkausta ennen juttelin vielä kirurgin ja anestesialääkärin kanssa erikseen. Koko henkilökunta vaikutti mukavalta. Sain esilääkkeitä ja pahoinvointia estävän tabletin, joka piti sulattaa kielen alla. Kohta oltiinkin jo leikkaussalissa.

Kun heräsin, hoitaja tuli kertomaan, että leikkaus meni hyvin. Leikkaus oli kestänyt 3,5 tuntia, jonka jälkeen olin ollut kauneusunilla vielä melkein kaksi tuntia. Alkuun väsytti tietenkin paljon. Olin ehkä hieman lääkkeistä vielä tokkurassa, kun mulle tultiin näyttämään mun uudet tissit ekaa kertaa. Liivini avattiin hetkeksi ja näin vaan, että siistiltä näyttää. Ei mustelmia, ei keltaista desinfiointiainetta. Selällään ja lääkepöllyissä oli kuitenkin mahdoton nähdä kunnolla miltä tilanne siellä näytti.

Kirurgini tuli esittelemään minulle implantit leikkauksen jälkeen. Ne olivat onneksi ehjät. Arpikapselit olivat hieman repeilleet, mutta hän ilmoitti jo ennen leikkausta, että niin saattaa käydä, mutta hän poistaa silti kaiken, eikä jätä sisälleni mitään. Olin sanoinkuvaamattoman helpottunut siitä kaikesta. En olisi halunnut viettää yhteiseloa enää yhtäkään vuotta niiden pallojen kanssa. Nyt olin taas viimein oma itseni.

Dreenien kanssa kulkeminen olikin ihan oma juttunsa sitten. Niiden olemassaolo ei ajatuksena juurikaan mua häirinnyt, vaikka ehkä jonkun toisen mielestä ajatus kahdesta verisestä pussista joita kantaa mukanaan letkujen  kanssa voikin olla todella vastenmielinen. Ainoa ongelma niiden kanssa oli se, miten aina kuljettaa niitä mukanaan. Nukkuessa dreenipussit lepäsivät sängyn vieressä penkillä. Aika nopeasti keksittiin laittaa dreenit kangaskassiin ja kassi kaulaan jalkeilla kulkiessa. Muutaman päivän päästä sen kuitenkin huomasi myös niskassa, että niska kipeytyy entisestään, kun se jo paikallaan olosta oli kipeytynyt. Myös selkä kärsi kipuja varsinkin ensimmäisen 4 päivän aikana, kun oli niin paljon paikallaan ja makoili selällään sängyssä. Kyljellään ei luonnollisestikkaan suositella nukkumista tässä vaiheessa.

Dreenit kulki ”tyylikkäästi” Marimekon kangaskassissa, sillä siinä oli sopivan pitkä kantohihna.

Dreenit eivät itsessään aiheuttaneet mulle kipua, ainoastaan ihoalue josta putket kulkevat oli aika herkkä. Dreenien poistossa kävi ilmi, että dreenit olivat muutamalla tikillä ommeltu kiinni ihoon, jotta ne pysyvät paikallaan. Dreenit oli mulla 5 päivää. Dreenien poistoon sain varattua ajan terveysasemalta. Siellä oli hoitaja, joka oli tehnyt dreenien poistoa ennenkin. Mukana oli myös opiskelija seuraamassa. Dreenien poisto tapahtui siten, että kävin makaamaan pedille selälleni. Onneksi en itse nähnyt mitään, en todella olisi halunnutkaan. Katselin kattoon ja pidin silmiä välillä kiinni. Olin lukenut kommentteja jo siitä, miltä poisto tuntuisi. ”Ei se tunnu miltään” ”ei se satu” ”oksettavinta mitä olen koskaan kokenut” ”ihan hirveä kokemus” ”sattui ja oli vastenmielistä”. Noh, näin kirjavia kokemuksia lukiessa ajattelin, että en voi tehdä minkäänlaisia ennakko-oletuksia omasta kokemuksestani, ennen kuin olen itse siinä käynyt. Dreenin poistossa ei tapahdu muuta kuin tikkien irroitus, sekä dreenien ulosvetäminen.

Vaikka tiesin, kuinka kovin tärkeät nämä dreenit ovat paranemisen kannalta (olivathan ne imeneet yli 5dl minusta kudosnestettä ja verta pusssiin) niin sitä en arvannut että letkut olivat niiiiiin syvällä. Noh. Hoitaja sanoi, että hengität syvään ja kun puhallat ulos, vedän dreenin yhdellä kerralla ulos. Näin sitten tehtiin. Vaikea kuvailla tätä tuntemusta mitenkään sellaiselle, joka sitä ei ole kokenut, mutta oli se kyllä todellakin hyvin hyvin hyvin vastenmielinen tuntemus. Ei juurikaan mitään kipua, ehkä pieni polttava tunne ihossa, jossa tikit oli juuri olleet, mutta muutoin se ei sattunut. Se tunne kun syvältä sisältä lähtee liikkumaan jotain ja se tulee ulos, on aika karmee. Mutta tässä kannattaa muistaa, jotkut ovat sanoneet, että ei tuntunut missään, joten ei kannata stressata sitä etukäteen.

Harjoittelija vieressä näytti niin huonovointiselta, että sekä kokeneempi hoitaja että minä kysyimme häneltä, onko kaikki hyvin? 😀 Kommentoin sen lisäksi vaan, että luojan kiitos en itse nähnyt tätä operaatiota.

Ylipäätään elämä leikkauksen jälkeen on sujunut hyvin. Makoilu ei kuulu lempiharrastuksiini, joten se on kyllä ollut välillä todella raskasta henkisesti. On ollut myös raskasta olla autettavana, kun kaiken haluaisi tehdä itse. Käsien ylös nostaminen on ehdottomasti kielletty muistaakseni ensimmäiset kaksi viikkoa. Mulla on myös lihasta operoitu, kun implantti oli lihaksen alla, joten en tiedä miten näillä ihmisillä joilla implantti on lihaksen päällä on tän asian laita. Alussa leikkauksen jälkeen oli hyvä jos joku nosti selästä, kun nousi ylös makuulta. Se ylösnousu aiheutti eniten kipuja rintakehällä, vaikka olikin vahvat kipulääkkeet. Sama oli implantteja ottaessakin. Paikallaan selällään ollessa en oikeastaan muista tunteneeni kipuja ollenkaan, varmaan vahvojen lääkkeiden ansiosta. Lopetin kaikki kipulääkkeet tiistaina, kun tajusin että en tarvitse niitä, eli 5 päivää leikkauksesta. Se on jo aika hyvin.

Tutkiskelin implanttejani ja niissä luki pienellä valmistaja: Mcqhan. Hieraisin silmiäni, sillä Allerganin implantit mulle oli tietääkseni laitettu melkein 11 vuotta sitten. Netistä aikani etsittyäni löysin Mcqhanin nimen yhteydessä juttuja pip-implanteista. Selkäpiitäni karmi, sillä pip-implantit ovat kuuluisia siitä, kuinka ihmiskehoon täysin soveltumatonta teollisuussilikonia oli käytetty näihin kyseisiin pip- implantteihin. ”Vaan” 400 000 naista oli ehtinyt saada implantit, ennekuin ne todettiin todella vaarallisiksi ja helposti hajoaviksi sekä vedettiin markkinoilta. Ehdin jo miettiä, että onko mulla eri implantit kuin mitä on vakuuteltu? No, netistä löytämäni tiedon mukaan Allergan oli ostanut Mcqhanin tuotteet. Silloin kun Mcqhanin tuotteet vedettiin markkinoilta turvallisuusriskien takia, Allergan sai tästä paskat niskaansa. Eipä oo kukaan koskaan maininnut että sisälläni oli siis alunperin Mcqhanin valmistamat implantit. Niitä kun ei nää ennen kun ne sisälle survaistaan ja sieltä niitä on paha mennä tutkimaan, ennekuin otetaan ulos. Implanttipasseissa ei lukenut mitään Mcqhanista, ainoastaan Allerganista. Noh, pääasia että mun implantit oli ehjät.

Mikä parasta, kirurgini kuvasi leikkauksen. Saan leikkausraportin jossakin vaiheessa. Kaikki ei ehkä haluaisi itse edes nähdä, mutta mä haluan. Mun mielestä tälläinen toiminta kertoo myös kirurgin ammattitaidosta ja siitä, että hän haluaa luoda luottamuksellisen ja rehellisen suhteen asiakkaisiinsa.

Ennen leikkausta kirurgi sanoi, että heti alkuun leikkauksen jälkeen rintani voi näyttää epäilyttävästi siltä, että ne ovat ”vinksin vonksin”. Saattaa näkyä vaikka kuoppa keskellä rintaa tai joku muhkura. Hän kertoi sen johtuvan siitä, että ompelee rinnan sisällä tissejä hieman ”kasaan” ja nämä epätasaisuudet todennäköisesti tasoittuvat kun ompeleet sulaa ja rinnat paranee. Se, että kirurgi tekee pieniä lisähommia saadakseen lopputuloksesta mahdollisimman hyvän, lämmittää sydäntä. Jos valitsee kirurgin jolla on kiire ja vaikka 3 potilasta yhdelle päivälle, ei tälläiseen ole mahdollisuutta. Minun päivänäni ei ollut muita leikattavia ja kirurgi sanoinkin, että leikkaus voi venyä ja tulla lisähintaa, jos se sitä vaatii. Tämä oli mulle täysin ok, sillä en halua, että sillä hetkellä tulee kiire, kun leikkaus on kesken. Mielummin kerralla kunnolla.

Hoito-ohjeissa myös lukee, että rinnoissa voi esiintyä tunnottomia alueita ja niitä mulla onkin. Ne huomasin vasta  kun pääsin ensimmäistä kertaa suihkuun tiistaina. Toisessa rinnassa tunnottomuus on suuremmalla alueella ja menee nänniltä suoraan kainaloon ja kainalon ali asti. Nämä tuntohäiriöt voivat vielä palautua kokonaankin, riskinä kuitenkin näissä operaatioissa on aina, että tunto ei palaa. Riski on sama myös rintaimplantteja ottaessa.

Ekan kerran ku vilkaisin peilistä liivien alta miltä ne rinnat näyttää, olin positiivisesti yllättynyt. Ei ne roiku alaspäin, kuten pelkäsin että vois käydä. Pientä epätasaisuutta niissä on havaittavissa, kuten kirurgi varoitti. Tiedän, että rinnat tulee vielä palautumaan ja paljon, joten eiköhän niistä hyvät tuu. On ne nyt jo tosi jees. Jollain tavalla tiesin että tuun arvostamaan mun tulevia boobseja, oli ne sitten millaiset tahansa. Ne ovat kuitenkin mun omat. Ja ne ovat joutuneet kärsimään suuresti ja käymään taistelua, oman ulkonäköihanteeni takia. Arpia en ole tosin vielä päässyt näkemään. Arpien päällä on runsaasti haavateippiä, joten sinne alle ei juuri näe. Jälkitarkastuksessa joka mulla on 2 viikkoa leikkauksesta, teippi poistetaan.

Tukiliivit ovat tosi kätevät, kun edessä on hakaset joita voi availla ja sulkea tarpeen mukaan. Youtube videolla esittelen näitä tukiliivejä. Ne ovat kuitenkin myös kainalon ala/takapuolelta niin kireät, että ovat aiheuttaneet yhden pienen haavauman. Haava on juuri alueella, jossa minulla ei ole tuntoa. Tämän takia muistakaa vähän tarkkailla miten liivit ovat päällänne ja välillä myös löysätä niitä, mikäli ne ovat kireät.

Rintaimplanttien poisto ei aina tarkoita sitä, että rinnat olis pilalla automaattisesti. Niitä voi myös korjata kiristyksellä ja rasvansiirrolla. Tunnen nyt 2 ihmistä jotka ovat käyneet rasvansiirrossa ja seuraan tilannetta, ihan senkin takia, että voin neuvoa ihmisiä, kannattaako siihen laittaa rahojaan. Netistä löytyy valitettavasti paljon myös huonoja kokemuksia rasvansiirrosta. Ainakin tämä toinen ystäväni, joka jo vuosia sitten on käynyt operaatiossa (kylläkin kolme kertaa) sanoo olevansa tyytyväinen siihen, miten siirrolla saatiin tubulaaristen rintojen muoto korjattua. Aion mielenkiinnolla seurata, kuinka yksi toinen tuttavani, joka on juuri vasta käynyt operaatiossa, toipuu ja onko hän tyytyväinen vaan yhden kerran siirtoon. Kuulin jo juoruja siitä, että jos kirurgi on hyvä, hän osaa siirtää puhdasta rasvaa sen sijaan, että mukana menisi myös nestettä, joka tietty liukenee nopeasti pois. Tiedä häntä, en ole vielä perehtynyt aiheeseen tarpeeksi, jotta voisin itse tietää, kuinka paikkansapitävä tämä asia on.

Mutta sen sanon, että jos/kun valitsette kirurgia toimenpiteisiinne, älkää ottako halvinta tarjousta ensimmäisenä ja nimenomaan ne potilaskokemukset, joita ehkä luotettavimmin voi netistä lukea, löytyvät suljetuista ryhmistä tai henkilökohtaisesti ihmisten kanssa puhumalla, ovat varmasti arvokasta kultaa valintaa tehdessä.

Nyt vaan parannellaan ja katsellaan miten elämä etenee. Maltti on valttia. Isot tsempit kaikille leikkaukseen meneville, itselläni ainakin positiivinen  olo tästä kaikesta tähän asti :).

Löydyn edelleen instasta nimimerkillä Kirzikka. Saa laittaa viestiä tulemaan

Hyvinvointi Oma elämä Terveys