Rintojen jälkitarkastus, kuvat arvista+lopputulos, kuukausi leikkauksesta.

Heti tämän blogitekstin alussa, haluan varoittaa, että tämä blogipostaus sisältää kaksi kuvaa suoraan leikkaussalista, omasta leikkauksestani. Kuvassa ei kuitenkaan näy juuri mitään avatusta kehostani, sillä juuri poistettu implanttini (arpikapselin sisällä) on siinä edessä. Jos tälläinen tuntuu liian raa’alta, älä lue/katso tämän blogin loppuun asti.

Rintaimplanttien poistosta on nyt kuukausi ja 5 päivää. Olo alkaa tuntumaan jo aika normaalilta. En silti vieläkään yritä nostaa käsiä ylös tai bodata yläkropalla, hyppiä tai heilua niin että tissit pomppii, koska sitä kehoitettiin välttämään niin kauan kuin mahdollista 4-8 viikkoa. Jälkitarkastukseen menin 2 viikkoa poistosta, jolloin multa poistettiin tikit ja näin mun arvet ensimmäistä kertaa. Makasin toimenpidetuolissa selälläni, kun kirurgi poisti tikit. Hän antoi minulle peilin, jotta pääsen katselemaan arpiani heti ja kertomaan mielipiteeni. Se oli kiva juttu. Kehuin arpia heti, sillä mulle oli kuitenkin tehty enbloc lihaksen alta ja tiesin, että arvet tulevat olemaan suuremmat, kuin laittaessa. Kirurgi katsoi rintojani ja sanoi että hyvin kauniit ovat, ”en laittaisi niihin mitään” eli siis tarkoittaen, että hänen mielestään en tarvitse lisä/korjausleikkauksia. Ilahduin jälleen tästä kommentista, että ei olla heti ns ”myymässä” lisää palveluita, vaan kirurgi tuntuu aidosti ajattelevan potilaan parasta.

Iloinen yllätys oli, että juttelin kirurgini kanssa pitkät jutut, noin implanteista ylipäätään. Minua kiinnosti kysellä ja häntä selvästi kiinnosti myös vastata ja kertoa. Pakko nostaa taas pisteistä tästä, sillä en olisi aikaisemmin uskonut, että monikaan plastikkakirurgi mielellään kertoisi kenellekkään, myös niistä implanttien huonoista puolista.

Menimme katsomaan koneelta leikkauksestani otettuja kuvia. Niitä oli vaihe vaiheelta hoitaja ottanut, koko leikkauksen ajalta. Halusin ehdottomasti nähdä nämä kuvat ja kävimme niitä läpi. Kirurgi kertoi leikkauksestani ja sanoi, että minulla oli käynyt hyvä tuuri, sillä implantit ja kapselit olivat ehjät. Tosin toisessa kapselissa oli ”kapseli kontraktuura” joka tarkoittaa arpikapselin kiristymistä, kovettumista tai/ja kasvamista. Minulla se oli vielä lievä ja kapseli oli vetänyt implanttini niinsanotusti ”ruttuun”. Kapselikontraktuura voi pahimmillaan aiheuttaa implantin hajoamisen, jos se kiristyy liikaa ajan saatossa. Kapselikontraktuurasta tulee useasti jonkinlaisia tuntemuksia, mutta minulla ei niitä ollut, joten en osannut yhtään odottaa tälläistä.

Keskustelimme siitä, kuinka tärkeää on, että kirurgi osaa suorittaa enblocin, eli että implantti poistetaan arpikapseleineen. Hän myönsi, että kaikki eivät sitä osaa. Enbloc on tärkeä, etenkin, jos implantti on hajalla.

Joskus on kuitenkin jo valitettavasti liian myöhäistä. Kirurgini kertoi minulle esimerkkitapauksesta, joka oli hänelle osunut hiljattain. Tässä tapauksessa, arpikapseli oli jo valmiiksi ”riekaileina” ja silikonimössö oli levinnyt kokonaan potilaan sisään. Tässä vaiheessa sitä haluaisi ajatella, että varmaan kyseessä on pakko olla jokin ikivanha implantti. Kysyin, että mikä implanttimerkki oli kyseessä ja ovatko ne edelleen käytössä? Implantit olivat Eurosiliconen ja ne ovat kuulema edelleen käytössä. Kirurgi tuntui olevan itsekkin hämillään, sillä on pitänyt tätä implanttimerkkiä enemmänkin luotettavana.

Googlasin Eurosiliconen implantit. Netissä sanotaan, että ”Global Consolidated Aesthetics (GC Aestehics), jolla on yli 40 vuoden kokemus implanttien kehittämisestä ja valmistuksesta, on kattoyhtiö kahdelle johtavalle implanttivalmistajalle, Nagorille ja Eurosiliconelle. Kaikki Eurosilicone-implantit on valmistettu täysin ISO- ja EU- vaatimusten mukaisesti ja ne ovat CE- sertifikoituja lääkinnälisen laitteen vaatimusten mukaisesti. Tämäpä lämmittää jälleen mieltä, jos sattuu olemaan siinä tilassa, että koko hemmetin impantti on levinnyt sisääsi. Olin taas kerran, järkyttynyt kuulemastani. Potilaan kummatkin implantit olivat hajalla, mutta toinen oli jo päässyt kokonaan kuoren sisältä kuin ”räjähtämään” potilaan sisään. Kysyin, miten tälläinen implantti poistetaan? Ainoa vaihtoehto on kuulema imeä. Ei tosin ollut ensimmäinen kerta kun kuulen tästä, sillä olen nähnyt joitain kuvia, jossa implantti on läpinäkyvässä muoviastiassa, käytännössä katsoen ihan mössönä tai nestemmäisenä liejuna. Imemisen jälkeen, pitää tietysti yrittää ”pestä”tämä tahmea paska pois mahdollisimman hyvin. Voi herrantähden sentään. Aloin voimaan huonosti, ihan vaan ajatuksesta, jos itselle olisi käynyt näin. Varmasti jokainen ymmärtää, ettei kaikkea silikonia voida saada pois ja osa on jo matkalla kehossa. Silikonimössö on tahmeaa ja tarttuu muovihanskaankin niin, että se ei lähde siitä vesipesulla pois.

Kotimatkalla Turusta Helsinkiin mietin tämän esimerkkitapauksen naista. Mietin, että mitenköhän tämä nainen voi? Samalla mietin, kuinka vähällä itse pääsin ja pohdin omaa onnekkuuttani. Illalla kun saavuin kotiin, juttelin yhden ystäväni kanssa, joka myös auttaa ja informoi naisia implantteihin liittyen. Keskustelimme aiheesta ja suoraansanoen, mulla alkoi kiehua päässä. Raivostuin itsekseni, ensimmäistä kertaa niinkin paljon. Mietin, kuinka tälläinen paska voi olla mahdollista edelleen. Miksi tälläinen on laillista, kun tuollainen ”räjähtäminen” kerran on mahdollista? Ei tunnu olevan väliä, minkä merkkinen implantti on. Kun menin nukkumaan, kyyneleet valuivat kuin väkisin silmistäni. Ihmettelin, miten tunteisiin tämä homma mulla meni, koska itken äärimmäisen harvoin minkään takia. En tunne tai tiedä tapauksen naista, en ole koskaan jutellut hänelle. Silti tunsin olevani niin pahoillaan hänen puolestaan. Nämä naiset ovat menneet leikkaukseen samasta syystä kuin minäkin, tehdäkseen itsestään paremman, jotta kelpaisi yhteiskunnan ulkonäkövaatimuksiin. Ei KUKAAN menisi sinne, jos tietäisi mitä kaikkea siitä todella voi seurata. Minä vannon, EI KUKAAN.

Postasin ”4 viikkoa leikkauksesta” juhlakuvan instaan ja facebookkiin. Halusin, että ihmiset nyt sitten näkee millaiset rinnat mulla on, kun oon kerta niistä niin paljon julkisesti puhunut ja jotkut ihmiset miettii mun rintojen lopputulosta varmasti kuitenkin. Näissä kuvissa mulla ei ole mitään tuon topin alla, joten rintojen muoto näkyy selvemmin.

En olisi  koskaan uskonut olevani näin tyytyväinen itseeni leikkauksen jälkeen. En ikinä. Tiedän toki, että kaikilla lopputulos ei ole yhtä hyvä. Siihen vaikuttaa implantin koko, onko se lihaksen alla vai päällä, ikä, elintavat ja ravinto sekä geenit. Myös kirurgin valinnalla saattaa olla merkitystä. Tuntuu, että olo on parempi ja itsevarmempi, kuin ennen leikkausta. Arvet nyt on joo, mutta seisaalteni ollessa ne jäävät totaalisesti rintapoimuun piiloon, eikä niitä näy juuri ollenkaan. Ajan kanssa arvet parantuvat ja vaalenevat todella paljon (kunhan ei anna niille vahingossa aurinkoa vielä moniin vuosiin!). Olen siis tyytyväinen, että en tehnyt samantien kiristysleikkausta.

Kiristys voi olla ihan paikallaan, jos on ollut esim 450cc tai isommat implantit, muissa tapauksissa en suosittele heti menemään kiristykseen. Rintojen kannattaa antaa palautua ensin ja vasta vuoden päästä harkita kiristystä, jos edelleen tarvitsee. Venyneille rinnoille myös rasvansiirto ja jopa yksikin rasvansiirto voi tuottaa toivottua tulosta. Jos sen sijaan rinnat on pienet, ns. kireät, eikä rinnoissa ole kunnolla tilaa rasvansiirrolle, voi lopputulos olla myös epätoivottu rasvansiirrolla. Eli, jos poiston jälkeen teet kiristyksen ja myöhemmin haluatkin rasvansiirron, lopputulos voisikin olla parempi venyneille rinnoille.

Rasvansiirrossa rasvasolut tarvitsevat tilaa. Mitä enemmän rinnoissa on tilaa, sitä enemmän rasvaa voidaan siirtää kerralla ja osa rasvasta aina liukenee pois siirron jälkeen, eli jos tilaa ei ole paljon, ei rasvaa voida siirtää paljoa ja näin vaan pieni määrä tulee jäämään rintaan. Jos sen sijaan rasvansiirron jälkeen haluat vielä tehdä kiristyksen, sille tuskin löytyy estettä, jos rasvansiirrolla ei saada niin täyteläistä lopputulosta, kuin toivoisit. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että korjausleikkaukset ovat myös kalliita, kivuliaita ja rasvansiirrosta on puhuttu sen olevan paljon kivuliaampi kuin impalanttileikkauksien. Eli mitään helppoja juttuja nämä eivät ole. Rasvansiirrot ja kiristykset maksavat yleensä 4000-10 000 per leikkaus ja niihin tietysti kuuluu omat riskinsä, kuten kaikkiin leikkauksiin.

Rasvansiirtoakaan ei suositella heti implantinpoiston yhteydessä, on parempi antaa rintojen toipua ensin. Muistattehan naiset myös sen, että vastuullinen kirurgi ei laita uusia implantteja samantien potilaalle, jolta poistetaan hajonneet implantit. Oma kirurgini sanoi, että ei tekisi niin. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun todelliset ongelmat alkavat juuri siitä, implanttien vaihdosta.

Tänään ajatuksissani oli eräs nainen, joka juuri kertoi olevansa implanttiensa kanssa niin kovissa kivuissa, että ei pysty nukkumaan. Hän odottaa poistoleikkaukseen pääsyä.

Olen nyt jo useamman kerran törmännyt siihen, miten implanteista on löydetty hometta. Alkuun se kuulosti lähinnä vitsiltä. Kuvia katsellessa todella näyttää siltä, että implanteista on todella löytynyt hometta. Melkoisen kuvottavaa, vaikka tuskin yleistä. Lopussa vielä kuvia implanteista ja kapseleista, joiden jälkeen viimeisenä kuva omasta leikkauksestani ja omista kapseleistani. Kaikkien näiden kuvien julkaisuun olen erikseen pyytänyt ja saanut luvan.

Haluan vaan sanoa; jos ihailet silikonitissejä, ihailet samalla myös näitä:

Löydyn edelleen instasta Kirzikka, laita viestiä jos on asiaa tai kysyttävää.

Youtubesta löytyy myös 3 videota, ne löytyy ihan hakemalla Kirsi Kukkonen ja implanttien poisto.

Muistattehan myös ylläpitämäni vertaistukiryhmän facebookissa, nimellä ”implanttienpoisto vertaistuki”.

Naiset, puhukaa näistä asioista. Jos ette julkisesti, edes toisillenne, jotta ihmiset saavat lisää tietoa. Kiitos <3