Kun koittaa kesä…

…baletinharrastaja odottaa jo syksyä. 

 

6tag_280515-204400.jpg

 

Kevät on yleensä lähes väistämättä melkoisen kiireistä aikaa monella. Takana on pitkä pimeä ja kylmä ajanjakso, joka on melkein päättymässä, mutta ei vielä ihan. Koulujutut ja muut hommat kasaantuvat. Kesä tulee, mutta vasta hetken päästä. Vielä olisi maltettava. Vähän rankempaa ja samalla niin paljon parempaa keväästä tulee, kun tiedossa on balettikoulun kevätnäytökset ja niihin valmistautuminen. Vaikka koko vuoden treenaakin tasaiseen tahtiin, keväällä näytökset pitävät kiireisenä ja ”työmäärä” lisääntyy hurjasti viimeisinä viikkoina ennen esityksiä. Pitkiä päiviä harjoituksissa ja ajatuksentasolla työskentelyä muulloin. Tänä keväänä tuntui, että ollaan todella menty kropan äärirajoilla, sillä sieltä täältä kolotti ja keho kaipasi lepoa. Jokusen kerran alkoi mennä usko omiin kykyihin ja voimavaroihin. On aina ihanaa treenata ja esiintyä. On myös ihanaa, kun se loppuu.

Hetkeksi.

Mitä siis tapahtuu baletinharrastajalle, kun kaikki kiire katoaa. Baletinharrastaja nauttii ensimmäiset pari päivää ja palautuu rankoista treenintäyteisistä viikoista. Kolmaskin päivä menee vielä ihan mukavasti. Sen jälkeen hän ajattelee: mitäs nyt? Mitäs nyt? Kuluu viikko, kaksi ja sitten tulee tyhjyys. Baletinharrastajaa alkaa todenteolla tympimään ja hän alkaa hyppimään seinille, sillä olisi aika päästä jälleen hinkkaamaan tenduta. 

Nyt treenaamaan olisi päästävä. Keho ja mieli sanovat niin. Parin treenittömän viikon aikana erinäiset kolotukset ja vaivatkin ovat joko lieventyneet tai hävinneet kokonaan. Pieni tauko tuli tarpeeseen. Suurin osa kesän liikunnasta tulee olemaan erinäisiä kävely-/hölkkälenkkejä tai uintia/vesijuoksua, mutta tanssimaankin tämä treenaaja päässee ainakin jokusen kerran ennen syksyn alkua. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin, miten täyttää se tyhjiö, jonka baletti kesän ajaksi jättää kun tunnit jäävät kesätauolle. Jossain kierossa mielessään tämä ”pikkuballerina” odottaa jo ankeaa syksyä, vaikka kesä ei ole kunnolla ehtinyt vielä alkaakaan. 

Mites teillä muilla kesä vaikuttaa treenaamiseen, urheiluun tms.? Jatkuuko kaikki samalla tavalla vuoden ympäri vai tapahtuuko jonkinlaista muutosta näin kesän kynnyksellä? 

 

Ensin nyt sitä kesää ja kierosti vähän syksyäkin odotellen,

Ulliina

 

Kuva: Ulliina/ Elämän tanssi

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Mieli

Kevät täällä, kukkia päässä

 

WP_20150528_003.jpg

Tänä keväänä olen tosissaan saanut useampaankin otteeseen elää balettiunelmaani. Olen voinut treenata paljon ja kokeilla siipiäni myös baletinopettajana, esiintyä Oopperan lavalla, harjoitella tansseja yhdessä balettiluokkani kanssa, sekä paria eri sooloa, joista toinen oli vieläpä minulle tehty. Tätä on varmaan tullut jo jokusen kerran toitotettua, mutta en olisi muutama vuosi sitten uskonut voivani nyt olla tässä pisteessä. (Vaikka paljon onkin vielä opittavaa.)

 

WP_20150528_006.jpg

Tanssin tänä keväänä ensimmäisen variaationi IKINÄ: Pas de quatren kolmannen varkan. Pohdin moneen otteeseen ja varsinkin vain päiviä ennen esitystä, mihin olen itseni oikein pistänyt, kun olen lähtenyt tällaiseen mukaan. Tuntui että olin todellakin sovittelemassa liian suuria saappaita jalkoihini. Palloilin myös uskaltaisinko lainkaan tanssia kovakärkisillä, vai pysynkö mukavuusalueella ja teen variaationi pehmeillä tossuilla. Jännitystä ei yhtään helpottanut se, että olin käytännössä treenannut koko homman yksinäni, lukuunottamatta muutamaa harjoituskertaa parin tanssikaverin kanssa. Tanssiani oli tuskin nähnyt saatika kommentoinut kukaan. 

 

WP_20150528_007.jpg

Pahin hetki oli juuri ennen kenraalia, sillä jännitin sitä, mitä baletinopettajani kommentoisi tai sitä olisiko se siinä kunnossa, että voisin mennä lavalle lainkaan. Tanssi ei nyt tietenkään ollut lähellekkään täydellistä, mutta sain kuitenkin positiivista palautetta. Mieltä lämmitti kovasti myös se, miten kannustavia balettikaverini olivat ihan alusta lähtien. He ymmärsivät, että tämä oli minulle todella iso juttu. Niin ihanaa, että sain mahdollisuuden tanssia tämän. Tällaiset kokemukset ovat niitä, jotka vievät eteenpäin ja antavat lisää itseluottamusta. Olen ehkä oppinut askelien lisäksi myös ihan pieniä hitusia ilmaisusta ja uskaltautunut heittäytyä hiukan enemmän tanssiini. 

 

https://youtube.com/watch?v=0YKoW4sPqZA%3Frel%3D0

Tässä koko Pas de quatre, joka on siis tehty 1800-luvun puolivälissä, aikansa neljälle suurimmalle ballerinalle. Tanssimani variaatio alkaa 11 minuutin kohdalta! 🙂 Kevät on ollut raskas, mutta ihana, ja kaiken vaivan arvoinen. Jos ei muuta niin ainakin yksi asia on selvä: baletti tekee gutaa.

 

WP_20150528_008.jpg

 Ja ny mä lähen lomalle.

 

 

<3:llä Ulliina 

 

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli