Sveitsin sydämessä

 

Viimeiset päivät ovat olleet melkoista myllerrystä, minkä vuoksi postauksiakaan ei ole juuri näkynyt. Olen viettänyt viimeiset hetket kämppisten ja kavereiden kanssa, toivottanut hyvästit Erasmukselle ja siirtynyt Genovasta Comoon muutamaksi päiväksi au pair -perheeni luokse. Comosta matka jatkui blablacarilla ja junalla Sveitsiin ja Kanderstegin pieneen kylään ja partiokeskukseen alppien sydämeen tervehtimään ystävääni. Lähdin matkaan melkein Italian ja Sveitsin rajalta ja reilun tunnin päästä nukahdin vielä vehreisiin maisemiin, mutta avatessani silmäni uudestaan, näin vain valkoista. Olin keskellä LUNTA! Lumipyryä, lumipeitteisiä vuoria, lumisia teitä! 

 

Olen kirjaimellisesti keskellä Alppeja. Kanderstegissa aika tuntuu pysähtyneen ja kaikki on kuin satua. Täällä eletään omassa pienessä kuplassa, kuin tietämättöminä muusta maailmasta. Perinteiset Sveitsiläiset maisemat tuovat väkisinkin mieleen Pikku Heidin, jota lapsena niin rakastin. Taitaa piakkoin olla aika kaivaa tuo kirja uudelleen esille.

 

Voisin todeta, että kulttuurisokki on melkoinen. Hyppäys Genovan leudosta ilmastosta ja kaupunkiympäristöstä valkoiseen ja hiljaiseen pikkukylään tuntuu hurjalta. Tieto siitä, etten enää palaa Genovan kotiin ja vanhan ystävän kohtaaminen piiitkän tauon jälkeen näissä maisemissa on todella outoa. Italian matalahkon hintatason jälkeen myös kaupan hyllyillä nököttävät numerot ja junien hinnat aiheuttavat vilunväristyksiä. Mutta kyllä näissä maisemissa pienen kulttuurisokinkin kestää… ;)

 

 

P.S. Suosikkini Kanderstegissa on ehdottomasti neljän kilometrin kelkkamäki, josta postauksessa vilahtelikin muutama kuva! Maisemat olivat mielettömiä ja vauhti melkoinen. <3