Juoksumusaa kauneimmillaan

Innostun lenkkeilystä noin kahdesti vuodessa.  Eilen jostain syystä inspiroiduin Amelie-elokuvan soundtrackista. Oli pakko päästä juoksemaan. Kokeilin taas tauon jälkeen lenkkareita jalkoihini ja sovitin kuulokkeita korviini. 

Kuuntelin kauniita säveliä, jotka veivät minut johonkin toiseen todellisuuteen. Kirmasin pitkin hämärää, kauniisti valaistua jokirantaa. Olo oli lähes taianomainen. Unohdin kokonaan sen, että tein jotain, mitä yleensä syvästi kammoksun. 

Musiikki antoi juuri sopivasti ryhtiä askeleelle ja välillä se antoi myös hiukan hellittää vauhtia. Palasin juoksun aikana kahdesti kotiovelle, mutta päätin molemmilla kerroilla juosta vielä vähän.  Soundtrackin viimeiset sävelet kuulin kavutessani portaita rappukäytävässä. Täydellistä.