Fisiotecnica

Eilen lähes kolmen viikon joulutauon jälkeen oli ensimmäiset treenit. Olin juuri aamulla palannut venähtäneeltä reissultani Firenzestä ja meinasin jo jättää väsyksissä sängyn pohjalle lepäämään ja karistamaan reissun rähjöjä pois. 15 minuuttia ennen tunnin alkua kuitenkin ryhdistäydyin, heitin äkkiä takin niskaan ja uudet super mukavat tennarit jalkaan. Selkään keikautin Suomesta tuomisina saapuneen Kånkenin, johon olin sentään jo pakannut valmiiksi treenikamat.  Ei kai uusi vuosi todella voi alkaa niin, että jätän ensimmäiset treenit välistä. Kyseessä oli vielä fisiotecnica-tunti, jolla olisi hyvä herätellä kroppaa taas tanssin pariin. Olisi kyllä harmittanut ja jäänyt niin huono omatunto, jos olisin jättänyt välistä. 

Ehdin nipin napin tunnille. Onneksi Italiassa on tapana olla aina vähän viimetipassa ja tunti ei ollut edes alkamaisillaan, vaikka olin jokusen minuutin myöhässä. Kaivoin salin reunustalla olevista laatikoista kaksi pientä pehmeää palloa, sekä kaksi eri vahvuista ja pituista kuminauhaa ja istahdin lattialle. Aloitamme yleensä istumalla lattialla jalkapohjat vastakkain ja polvet maassa ns. ensimmäisessä asennossa ja kummankin pakaran alla nuo mainitsemani pallot. Tästä asennosta lähdemme rullailemaan selkää rauhalliseen tahtiin, pää ensimmäisenä alas kohti lattiaa ja nousten ylös pyöreällä selällä. Tämän jälkeen tehdään erilaisia venytyksiä kurkottaen kädet mahdollisimman pitkälle eteen ja molemmille sivuille, sekä jatketaan taivutuksiin, joissa toinen käsivarsi on kyynärnojassa vartalon sivulla, johon päin taivutetaan toinen käsi ylhäällä. Katse on ensin lattiakädessä ja sitten yläkädessä. 

Fisiotecnican rakenne on meillä yleensä aikalailla sama. Ensin erilaisia harjoitteita koko keholle, mutta painottuen aukikiertoon vaikuttavien lihasten, sekä keskivartalon lihasten vahvistamiseen ja oikeiden lihasten ja asentojen löytämiseen. Toki kun baletista on kyse keskitytään paljon myös nilkkojen vahvistamiseen. Tunnin edetessä siirrytään vähitellen enemmän venyttäviin hajoituksiin, joissa käytetään myös usein apuna kuminauhoja. Solmujen avulla kuminauhan kumpikin pää jalkateriin kiinni nauhan kulkiessa selän takaa, ja eikun viideksi minuutiksi selälleen ja jalat auki. Sama toistetaan lattialla istuen ja kurkottaen eteen, niin että napa on lattiassa, ja edelleen kuminauha apuna. Tämän jälkeen tehdään pareittain passiivisia venytyksiä koko keholle niskasta lähtien aina isoihin jalkojen venytyksiin. Toinen parista makaa vuorollaan lattialla ja antaa toisen siirtää itsensä venytyksestä toiseen yrittäen rentoutua kuunnellen rauhallista musiikkia hämärässä salissa. On kyllä välillä melkoisen tuskaista pysyä venytyksissä. En kyllä muista, että lapsena olisi koskaan tuntunut näin epämiellyttävältä mikään venytys.

Fisiotecnica-tunnista on kyllä tullut ehdoton suosikkini täällä treenatessa. Säännöllisesti kerran viikossa olevalla tunnilla olen työstänyt tehokkaasti niitä lihaksia, joita en välttämättä varsinaisella balettitunnilla tajua tai muista käyttää. Tunti on kyllä melkoista ähinää ja puhinaa kun yrittää aktivoida kehosta tiettyjä kohtia. Olen saanut tietooni paljon uusia pieniä harjoitteita, joilla ihan päivän mittaan tehtynä voin kehittää niitä alueita, jotka erityisesti sillä hetkellä kaipaavat treeniä. Erityisesti, mikä ilahduttaa näin vielä 24-vuotiaana että olen, luultavasti juuri näiden tuntien ansiosta, aiempaa aukinaisempi tai ehkä jopa notkeampi. En ihan niissä mittakaavoissa, mitä olin joskus 12 vuotiaana, mutta kumminkin kehitystä on tapahtunut. Jään kyllä kaipaamaan tämän tyyppistä tuntia. Vaikka joidenki harjoitusten kohdalla en olekaan aina tajunnut (kielimuurista tai balettimuurista) johtuen täysin sen merkitystä on fisiotecnica ollut kokonaisuudessan erittäin positiivinen kokemus, enkä todellakaan aio heittää hukkaan kaikkea oppimaani.