Mitäs kummaa. Välillä huomaan, että minun tekee mieli kahvia! Siis kah-vi-a. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan toteavani tällaista. Ennen Italiaan saapumista syyskuussa, olen voinut laskea juomieni kahvikuppien määrän yhen käden sormin. Ensimmäisen kerran maistoin kahvia noin kuudennella luokalla koulukaverini luona hänen vanhempiensa juodessa päiväkahveja. Tämän jälkeen seuraavaan kupposelliseen kuluikin noin seitsemän vuotta. Join ensimmäisen espressoni ollessani au pairina italian perheeni luona. Yliopistossa traditiokseni on muodostunut juoda kahvikupillinen jokaisessa joulugaalassa, jotta pysyn hereillä ja virkeänä koko illan. (Joulugaala on siis Turun luokanopettajaopiskelijoiden hieman vuosijuhlan tyyppiset kemut.) Joulugaalassa kahvikuppi on mennyt nurin kolmena vuonna. 

Genovassa asuessani olen seonnut jo kahvilaskuissani. Nyt tarvitaan varpaatkin mukaan laskuihin, jos edes riittävät. En edelleenkään ihan kamalasti kahvin mausta tykkää, mutta joskus esimerkiksi hyvän aterian päätteeksi tekee mieli espresso-tilkkaa tai välillä ihan muuten vain maistuu latte macchiato. Latte macchiato on aivan lyömätön. Lämmintä maitoa, johon on lorautettu kahvia. Espressoakin juodessani pyydän aina joukkoon hieman maitoa, joka taittaa kivasti kahvin kitkeryyttä. 

Ennen kotiin lähtöäni olen päättänyt hankkia caffettieran eli espresso-pannun. Tavaksi en ota juoda kahvia päivittän, mutta silloin tällöin voisin kyllä juoda kupposen. (Perinteiseen suomalaiseen litkukahviin en ole ajatellut koskea.) Olen etsinyt minua miellyttävää caffettieraa jo hetkisen. Bialettilta olen löytänyt tällaisen mallin, jossa kädensija on puuta. Harmi vaan, etten oikein tiedä mistä kyseisen tuotteen voisi hankkia. Nettikaupasta sitä ei löytynyt ja liikkeessä heillä oli vain kolmen kupin keittimiä, mikä yhdelle ihmiselle on ehkä hieman liikaa. Lisäksi kyseessä on limited edition -tuote, joten saas nähdä, miten käy.

P.S. Tänäänkin join lounaan päätteeksi kahvia!! :O