Palailen ajassa hieman taaksepäin ja kerron kokemuksestani vuokrata huone Genovasta, Italiasta vaihto-opiskelun ajaksi. Voisin lyhyesti todeta, että kyseinen kokemus oli ennen kaikkea opettavainen ja silmiä avaava, mutta valotanpa näitä tapahtumia teillekin parin postauksen verran. Tässä niistä enimmäinen.
En oikeastaan koskaan ollut ajatellut, että jonain päivänä todella asuisin kämppisten, saatika täysin vieraiden ihmisten kanssa samassa asunnossa Vaihtoelämä kuitenkin tarjosi siihen mahdollisuuden tai ehkä pakotti? Minulla on aina ollut tarve saada välillä omaa rauhaa ja tehdä asioita omalla tavallani. Mietitytti, pystyisinkö sopeutumaan elämään yhdessä ihmisten kanssa, joilla ehkä on erilaisia tapoja tapoja kuin minulla tai joutuisinko perinteiseen vaihtariasuntoon, jossa ramppaisi jatkuvasti vierasta porukkaa juhlimassa ja mekastamassa.
Aloitin asunnon etsinnän Easystanza-sivustolta, jossa oli tarjolla useita kimppakämppiä ympäri Genovaa. Olin sähköpostitse yhteydessä lukuisiin vuokranantajiin, mutta osa asunnoista karsiutui jo alkuvaiheessa joko sijaintinsa tai hintatasonsa takia. Yhteen asuntoon olin jo tykästynyt kovin, mutta kun selvisi, ettei sinne ollut mahdollista tehdä vuokrasopimusta jouduin jatkamaan etsintöjä. Toinenkin kämppä vaikutti lupaavalta. Se sijaitsi hyvämaineisella alueella, sekä 10 minuutin kävelymatkan päässä keskusaukealta ja koululta. Asunto on 1800-luvulla kaupunkiin saapuneille aatelisille rakennettu ja ihastuin kauniisiin mosaiikkilattioihin ja vanhan talon tuntuun. Se ei ollut kuvienkaan perusteella aivan tiptop-kunnossa, mutta on melko vaikeaa löytää huippukunnossa olevaa kämppää huokeaan hintaan näiltä kulmilta.
Hieman riskillä sovin vuokranantajan kanssa, että otan huoneen. Hän pyysi minulta ennakkomaksua eli käytännössä ensimmäisen kuun vuokraa, jotta voisi varata minulle kyseisen huoneen. Tässä kohtaa hälytyskellot alkoivat soida. Vastasin sähköpostilla etten suostu tähän ehtoon, sillä enhän voinut mitenkään olla varma, että kyseessä ei olisi huijaus. Kyseisellä nettisivustollakin kun varoitettiin maksamasta kenellekään mitään, ennen asunnon näkemistä. Tämä oli kuitenkin ok vuokrantajalle ja pääsimme yhteisymmärrykseen.
Saapuessani Genovaan en oikein tiennyt, mihin olin joutumassa. Olin sopinut muuttavani kämppään vain muutaman kuvan ja sähköpostiviestin perusteella. Kuitenkin minulla oli mahdollisuus perääntyä, enhän ollut allekirjoittanut tai maksanut vielä mitään. Olin ilmoittanut saapuvani tiettyyn aikaan, mutta ketään ei ollut vastassa, eikä vastannut puheluun. Asunnon kohdalla näytti olevan jokin toimistotila. Hetken panikoituani joutuneeni huijatuksi, sain viimein kiinni henkilön, jonka kanssa olin ollut yhteydessä. Hän kuulemma lähettäisi isänsä ottamaan minut vastaan.
Pääsin sisälle taloon. Edessäni oli vastaanottotiski ja muutama ovi. Niiden ohi minut johdatettiin pitkään käytävään, jonka lattialla oli punainen matto ja toisella seinustalla massiivinen kirjahylly ja toisella seinustalla ovia. Saavuin saliin, jossa oli pitkä ruokapöytä ja seinustoilla jälleen muutama ovi. Minut johdatettiin yhteen huoneista, mutta se ei ollut sama kuvissa näkemäni avara ja valoisa, kauniilla mosaiikkilattialla varustettu. Huomautettuani asiasta löytyi viimein oikea huone, vieläpä parvekkeellinen. Jäin siis siihen asuntoon. Tähän asti kaikki tuntui menneen kuitenkin ihan ok ja minut vastaanottanut henkilö vaikutti kohteliaalta. Pienet epäkohdatkin uskoin vielä inhimillisiksi virheiksi. En osannut aavistaakaan minkälaisiin sotkuihin heidän kanssaan joutuisin.
