Yhden elämän loppu

 

Nyt iski todellisuus siitä, että on jälleen kerran aika jättää taakseen yksi vaihe elämästä. Luulisi, että tähän olisi jo hiukan tottunut, sillä olenhan jo kahdesti muuttanut ulkomailta takaisin Suomeen. Ei se vaan taida koskaan muuttua yhtään sen helpommaksi jättää hyvästejä. Kaikesta huolimatta tällä kertaa tuntuu kuitenkin siltä, että nyt on juuri oikea aika palata kotiin. 

 

 

Viimeinen viikko Genovassa on siis jo käynnissä. Nyt on vielä muutama päivä aikaa hoitaa viimeiset asiat yliopistolla, toteuttaa tekemättä jääneitä suunnitelmia, treenata viimeiset päivät tutuksi tulleessa balettikoulussa, käydä vielä kerran suosikkipaikoissa ja hyvästellä ihmiset, joista osasta on tullut läheisiä ystäviä. Nämä hyvästit eroavat kuitenkin aikaisemmista siinä, että myös suurin osa tuntemistani vaihto-opiskelijoista lähtee pois parin viikon sisällä, eikä heitä voi milloin tahansa palata tervehtimään ja hypätä taas hetkeksi vanhaan elämään, kuten voin tehdä au pair -perheideni kanssa. Onneksi paikalliset ystäväni sentään jäävät tänne.

Tämä viikko on siis täynnä jäähyväisiä kun kaikki ripotellen lähtevät ja milloin kenelläkin on viimeinen ilta. Uhkailevatpa osa tänne jäävistä opiskelijoista uittaa meitä ”lähteviä” Genovan pääaukion eli Piazza de Ferrarin suihkulähteessä kuten kuulemma on tapana tehdä. Hartaasti toivon, että suihkulähde olisi pois päältä silloin…

 

 

Vaikka lähtö Genovasta koittaa ja on aika alkaa tähystellä jo vähän väliä Suomea kohti, on minulla vielä vähän reilut pari viikkoa aikaa ennen varsinaista kotiinpaluuta. Näiden parin viikon aikana käyn tervehtimässä au pair -perheitäni Comossa, sekä ystävääni Sveitsissä. Sen jälkeen tiedossa on lento Suomeen, häämessut ja ystävänpäiväsyöminkejä, sekä tietysti paljon kaikkea muuta, mitä odottaa. Vaikka ulkomailla asuminen onkin jännittävää, hauskaa ja opettavaista, oikeastaan aika innoissani odotan jo kotiin ja siihen ikiomaan arkeen palaamista.