And I´m back

Korvistani tuli savua koronatauon jälkeisen Valioliigakierroksen jälkeen. Ärsytti, ketutti ja se yksi v-alkuinen sana. Sitten tuli kierros 31 ja elämänhaluni palasi. Ei tullut mitään historiallisen hyvää kierrosta. Omalla mittapuulla kuitenkin sellaiset pisteet, ettei tarvinnut hävetä. Ei sitten ollenkaan.

Se on jännää, miten mielentilat ja tunnelmat muuttuu. Olin puolisentoista viikkoa sitten valmis heittämään fantasia Valioliigaa vesilinnulla vai miten päin tuo sanonta nyt meneekään. Selvemmin ilmaistuna, olin valmis luovuttamaan ja kaivautumaan maan alle odottamaan ensi kauden alkua. Mutta mutta. Pelillinen itsetuntoni on nyt taas hetkellisesti yläkantissa ja otan siitä kaiken irti. Taustalla on hyvin yksinkertainen resepti: minä käytin aikaa perehtymiseen. Lueskelin juttuja, katsoin tilastoja sekä viisaampien arvioita. Muodostin oman joukkueeni sen perusteella enkä (tällä kertaa) luonut tunnesiteitä pelaajiin.

Kierroksia on jälkellä vielä joitakin, joten tunnelmat voivat helposti vaihtua. Yritän kuitenkin epätoivon hetkellä muistaa tämän innostuksen ja sen, mitä tein sen saavuttaakseni. Hyvät pisteet eivät tule ilmaiseksi. Minäkin voin onnistua, kunhan jaksan panostaa. En ole ihan niin huono (tai välttämättä ihan niin hyväkään) kuin kuvittelin. Harjoittelu jatkukoon!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *