Miten välttää liikuntaa ja muita huonoja elintapavinkkejä

  • Lähde matkalle. Tai vaikka kahdelle. Omat rutiinit ja rytmi menevät sekaisin. Liikunnan harrastaminen enää yhtäkkiä olekaan luonnollinen osa päivää tai edes viikon aikataulua. Jos aiemmin iltapuhteena oli saliharjoittelu, niin matkalla sen korvasi televisio, torkut ja/tai shoppailu. Matkan loputtua olet jo ehtinyt unohtaa aiemmat tapasi.
  • Sairastu. Ei ole väliä onko kyseessä isompi tai pienempi köhä. Kipeänä ei ole turvallista liikkua, sen tietää jokainen. Kävely on vielä ok, mutta kaikki hikoilua aiheuttava liikunta on ankarasti kielletty. Ei se kyllä onnistuisikaan. Veltto ja jaksamaton olo jää helposti päälle sairastumisen talttuessakin. Joka ikinen lihas tuntuu surkastuneen ja vaatteet muuttuneet yhtäkkiä ainakin yhtä kokoa liian pieniksi.
  • Hankkiudu paikkaan, jossa on ilmaista ruokaa. Ei mitään peruskauraa (!!), vaan jotain spesiaalia ja erikoista joka päivä. ”Kaikkea on hyvä maistaa.” ”Lautaselle ei saa jättää.” ”Jälkiruokamaha on eri maha.” Olen syönyt viimeisten viikkojen aikana reilusti oman tilavuuteni yli. Silti jatkoin, koska ruokaa oli tarjolla ja se oli hyvää. Oli tunne, että nyt jos koskaan. Myöhemmin ei sitten enää voi.
  • Mene maahan, jossa annoskoot ylittävät kaikki hyvänmaun (!!) rajat. Suomessa saattaa ravintolaa mennessä iskeä pelko, että lähteekö ruokaillessa varmasti nälkä. Tällaista vaaraa ei ole joissakin maissa tiedoissa. Annokset ovat aina liian isoja. Vaikka siis söisi vain osan, saattaa silti syödä yli oman normaalin. Jännää on muuten sekin, miten ruokalistojen kalorimerkinnät vaikuttavat ruokakäyttäytymiseen. Pääruoan kalorimäärät saavat huutamaan kauhusta. Sitten jos on pihistellyt pääruokapuolella, niin voi hyvällä omalla tunnolla tilata useamman päivän kaloritarpeen täyttävän jälkiruoan. Kaikki on kiinni tasapainosta.
  • Vältä kaikenlaista ylimääräistä arkiliikuntaa. Mene hissillä. Kulje taksilla. Valitse ruokapaikka tai kaupat etäisyyksien (mahdollisimman lähellä kiitos!) mukaan.
  • Ajattele, että pidät lepoviikon. Tai kaksi. Tai kuukauden. Siinä vaiheessa, kun huomaat hengästyväsi normaaleissa portaissa liikkuessa, ollaan tultu rajan yli.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *