Pallo lentää

Lentopalloa harrastanut pikkusiskoni ei yleensä seuraa urheilua kuin äärimmäisessä hädässä. Hän yllätti minut eräs ilta ilmoittamalla katsovansa lentopalloa. Näin se penkkiurheilu ujuttautuu siitä vakaasti irti vannoutuneenkin ihmisen elämään.  

Omasta näkökulmastani lentopallon hienous piilee lajin puhtaudessa. Siis, että pelataan omalla kenttäpuoliskolla. Kontakteja on lähinnä lattian kanssa ja rähinöintiä vain harvoin. Urheilijat ovat rautakätisiä miehiä ja naisia. Heidän yläraajansa kestävät sellaista riepotusta, jonka seurauksena tavallinen ihminen saisi ainakin murtuman, jos käsi edelleen pysyisi vartalossa kiinni.

Suomi pelaa tällä hetkellä lentopallon MM-kisojen jatko-otteluita. Eilen illalla vastassa oli Italia. Muistan katsoneeni hiukan saman tyyppisen Italia-pelin joitakin vuosia sitten. Suomi oli silloin pelannut kohtalaisen hyvää turnausta ja odotukset ennen peliä olivat korkealla. Matsin aikana näytti siltä, kuin italialaiset olivat olleet noin metrin verran suomalaisia pidempiä supermiehiä. Lyönnit tulivat vastapuolen kenttään ylimaallisella voimalla ja taivaallisesta korkeudesta.

Ei Suomi eilenkään ihan älyttömän huono ollut. Tai siis, että taistelua oli. Paremmalleen eivät kuitenkaan mitään voineet. Toki täytyy muistaa, että Italia on moninkertainen mestari ja jonkinlainen suosikki ihan koko karkeloiden voittoon.  Suomen mahdollisuudet jatkopaikan suhteen ovat ilmeisesti tässä kohtaa jo menneet, joten tänään illalla on mahdollisuus vain nauttia pelin hienoudesta. Näillä otteluilla saattaa sen paremmin asiaan perehtymättä olla jotain merkitystä, kun lajin olympiapaikkoja jaetaan. Olisihan se nyt hienoa päästä kesäolympialaisiin edes jossakin joukkuelajissa. Jään odottamaan.