Kuumottavia tilanteita

Nyt on käynyt niin, että olen lähtenyt mukaan tv-ohjelmaan. Se ei ole Big Brother. Sinne ei kai ole vielä kilpailijoita edes valittukaan. Kyseessä on eräs laulukilpailu. En paljasta siitä nyt enempää, koska aihe ei liity varsinaisesti penkkiurheiluun. Tämä siis kun on penkkiurheilu- ja urheilublogi.

Yhtä kaikki: olen elänyt jännittäviä aikoja. Useamman kuukauden ajan on jossain määrin ottanut koko ajan mahanpohjasta. Useimmiten hyvällä tavalla. Välillä niin, että on oikein tehnyt pahaa. Olen aiemminkin pohtinut sitä, miten ihminen pystyy huippusuoritukseen silloin, kun jännittää. Jännitys kun tuntuu usein pilaavan kaiken.

Ratkaisu on toistot. Niitä täytyy olla ihan pirusti. Jännitys pitää mukavasti varpaillaan ja tuo extralatauksen suoritukseen. Jos asiaansa ei osaa, jännitys aiheuttaa pakokauhua ja lamauttaa. Urheilijat luultavimmin kamppailevat tämän ilmiön kanssa aina, kun he kisaavat. Onko tehty kaikki tarvittava? Mikä on päivän kunto? Siihen päälle vielä lehdistön ja yleisön paineet. Lehdistöä ei ole minun tilanteeni kiinnostanut. Omalla kohdallani paineita asetin vain minä itse. Haluan onnistua ja suoriutua hyvin. Tämä pätee lähtökohtaisesti kaikkeen mitä teen, mutta erityisesti musiikkiin liittyen halu on vahva. Minä osaan tämän ja haluan näyttää sen muille. Toisaalta kyse on myös tunteen välittämisestä. Siitä, että laulun sanoma koskettaa jollain tavalla kuulijaa. Välillä siinä onnistuu ja välillä ei.

Arvostan kaikkia tyyppejä, jotka uskaltavat tehdä asioita vaikka pelottaa tai jännittää. Jos kaikki sellaiset jutut jäisivät tekemättä, niin elämä olisi aika tylsää. Kevään aikana selviää, kuinka minun käy. Sen voin sanoa jo nyt, että olen ylpeä, että olen uskaltanut heittäytyä. Sekin on omalla tavallaan urheilusuoritus.