Lennä Nykäsen Matti

Olen sellaista ikäluokkaa, jolle Matti Nykänen oli ensisijaisesti aina urheilija. Ei laulaja, seiskajulkkis tai alkoholisoitunut ex-atleetti. Matti oli mäkihyppääjä.

En ole koskaan nähnyt Mattia kisaamassa. Kaiken minkä hänestä tiedän, olen kuullut muilta. Esimerkiksi sen isäni tarinan, jossa Mattia oli istutettu hyppyrimäen penkillä ikuisuus tuuliolojen vuoksi. Mattia oli vi*****nut niin paljon, että hän oli tauon jälkeen hypännyt ihan perskuleen pitkälle. En tiedä kävikö noin oikeasti, mutta minun mielessäni tämä tarina on tosi.

Matti elää ikuisesti jokaisen suomalaisen penkkiurheilijan mielessä. Ihminen, joka lunasti ne tuhannet odotukset ja hennot toiveet menestyksestä. Ihminen, joka kirvoitti aidon onnen sen paatuneimmankin mieleen. Se, jonka tekojen ansiosta hermostunut ja epätoivoinen kynsien pureminen purkautui loppumattomaksi iloksi ja nauruksi. Se, joka kerrankin onnistui. Ei olisi Tonia tai Jannea ilman Mattia. Kiitos Matti. Annoit meille kaikille suomalaisille jotain ainutlaatuista. Suotuisia tuulia sinne jonnekin.